Elävä arkisto / Musiikki / Klassinen musiikki / Suuret laulajat /

Oiva Soini: Merellä

1930

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Merellä vuosi 1930 | kesto: 6:30 (Audio)

Baritoni Oiva Soinilla (1893-1971) oli pitkäaikainen kiinnitys Suomalaiseen oopperaan. Laulajakautensa jälkeen hän toimi saman laitoksen johtajana.

Soini opetti myös sekä Helsingin konservatoriossa että Sibelius-akatemiassa, jossa hän toimi sekä yksinlaulun professorina että oopperaosaston johtajana. Pääasiassa Soini lauloi kotimaassa, mutta teki myös ulkomaisia vierailuja. 1920-luvulla hänellä oli kolme elokuvaosaa.

Äänilevyjä Soini teki 1928-30. Hän lauloi levylle pääasiassa suomalaisia yksinlauluja, kansanlauluja ja hengellistä musiikkia.

Oiva Soini lienee tunnetuin dramaattisesta tulkinnastaan Oskar Merikannon "Merellä" -kappaleesta. Tämä äänitys on tehty Helsingissä 1930 His Master´s Voice –levymerkille.

Teksti: Johanna Nuorivaara

AVAINSANAT: baritoni, lapualaiset, laulumusiikki, musiikki, musiikkiesitykset, näyttämötaiteilijat, ooppera, opettajat, urut

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Oiva Sigurd Soini oli pohjalainen. Hän syntyi Lapualla 21.1.1893. Isä oli kansakoulunopettaja. Isältään Soini sai myös varhaisimman musiikillisen opetuksensa. Lapsuudessaan hän soitti urkuja ja lauloi kuorossa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän opiskeli 1911-14 Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa tarkoituksenaan ryhtyä ammattiurkuriksi. Opinnot jatkuivat Helsingin musiikkiopistossa. Opetusohjelmaan kuului pianonsoitto Ernst Lingon johdolla, urkujensoitto Oskar Merikannon oppilaana ja lauluopinnot Axel von Kothenin johdolla. Yhtäaikaa konservatorio-opintojensa kanssa Soini opiskeli myös yliopistossa ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1917.

Samana tapahtumarikkaana vuonna Soini pääsi Helsingin Saksalaisen kirkon urkuriksi ja päätti laulunopettajansa kehotuksesta ryhtyä ammattilaulajaksi. Ulkomaiset opinnot Berliinissä 1918-20 tapahtuivat Johannes Messchaertin johdolla. Kotimainen oopperadebyytti oli vuonna 1921 Richard Wagnerin Tanhäuser-oopperan Wolframin roolissa. Menestyksekäs debyytti johti kiinnitykseen, joka jatkui aina vuoteen 1952 asti. Soini jatkoi 1920-luvulla vielä ulkomaisia opintojaan (Tukholma, Pariisi, Milano) ja vietti yhden näytäntövuoden (1927-28) Nürnbergin oopperan solistikunnassa.

Vuodet 1931-39 Oiva Soini hoiti Helsingin konservatorion ensimmäisen laulunopettajan tointa ja siirtyi sitten uuteen Sibelius-akatemiaan yksinlaulun professoriksi. Tässä virassa hän toimi aina vuoteen 1963 asti. Laitoksen oopperaosaston johtaja hänestä tuli 1954. Oopperauransa Soini ajatteli katkaista jo 1938, mutta seuraavana vuonna hänelle tarjottiinkin yllättäen oopperan johtajan virkaa. Sota-aika oli vaikea, mutta Soini hoiti vuoteen 1952 kestäneen johtajakautensa menestyksellä. Ooppera teki hänen kaudellaan kiertueen Skandinaviaan ja tarjosi klassisen ohjelmiston ohella myös uutta ja modernia oopperaa.

Äänityypiltään Oiva Soini oli lähinnä lyyrinen baritoni. Hän lauloi yli 80 keskeistä baritoniroolia, joista mainittakoon Wolframin lisäksi Madetojan Pohjalaisten Jussi, Verdin Rigoletton ja Mozartin Don Giovannin nimiosat sekä Musorgskin Boris Godunov. Hän esiintyi myös konsertti- ja oratoriolaulajana sekä orkesterikonserttien solistina. Varsinainen menestys oli Yrjö Kilpisen yksinlauluista koottu soolokonsertti 1928.