Almi oli rakentanut hienon uran vaikeista lähtökohdista huolimatta. Hän oli jäänyt lapsena orvoksi, kasvanut lastenkodissa, ollut renkinä maataloissa ja ponnistellut eteenpäin kunnes oli päässyt meijerinjohtajaksi Sortavalaan.

Siellä häntä kuuli Aidan pääosassa Armas Järnefelt, joka totesi Almin luonnonlahjakkuudeksi ja houkutteli hänet Suomalaiseen Oopperaan 1933. Almi alkoi ottaa laulutunteja ja menestyi niin Mozartin kuin Wagnerinkin oopperoissa, ja oli mm. ensimmäinen suomalainen Tristan. Hänelle tarjottiin jo kiinnitystä Saksaan, mutta sota muutti suunnitelmat.

Sodissa Almi oli niin rohkea, päättäväinen ja tarmokas suorasuuntaustykin johtaja, että hänelle ehdotettiin Mannerheim-ristiä. Almin luontaisille johtajanominaisuuksille tuli käyttöä sotien jälkeen, kun hän alkoi järjestää laajoja ooppera- ja balettikiertueita, nousi Oopperan talouspäälliköksi, apulaisjohtajaksi, johtajaksi ja lopulta pääjohtajaksi.

Oopperanjohtajana Almi teki Edvard Fazerin jälkeen pisimmän ja eniten laitoksen kehityksen vaikuttaneen uran. Hänen kaudellaan erityisesti baletti teki laajoja ulkomaankiertueita, merkittävä saavutus oli myös Kansallisoopperan oman orkesterin perustaminen 1963.

Alfons Almin monipuolisen elämänuran huipennus oli 1993 valmistunut oopperatalo, joka saattaisi ilman Almin energisyyttä ja järjestelykykyä olla edelleen pelkkä haave. Hän alkoi johtaa oopperatalosäätiötä jäätyään 1971 eläkkeelle oopperanjohtajan paikalta ja omisti hankkeelle elämänsä viimeiset 20 vuotta.

Hän ei ehtinyt nähdä taloa valmiina, mutta harjannostajaisissa Almi saattoi vakuuttua, että vuosikymmenien unelmasta oli tulossa totta.

Teksti: Juhani Koivisto, Suomen Kansallisooppera

AVAINSANAT: konsertit, laulajat, musiikki, musiikkiesitykset, ooppera, radiointi, Suomen Kansallisooppera, uranvalinta

Anna palautetta sivun sisällöstä