Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kirjat ja kirjoittajat / Kirjailijoita 1970-2000-luvuilta /

Hippisukupolven runoilija Leif Färding

1951 - 1984

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Ystävät ja kollegat kertovat 30.07.1985 | kesto: 42:46 (Audio)

Nuori boheemi julkaisi runojaan undergroundlehdissä, nousi tunnustetuksi lyyrikoksi, mutta tunsi pian tyhjentäneensä itsensä täysin ja menetti elämänhalunsa.

Vaasalaissyntyinen Leif Färding (1951 - 1984) herätti kotikaupungissaan huomiota boheemilla olemuksellaan ja "liian mystisillä" kirjallisuusharrastuksillaan.

Hän luki ahkerasti mm. Baudelairea, Rimbaudia, beatrunoutta, japanilaisia haikuja, Aldous Huxleya ja Hermann Hesseä sekä Krishnamurtin, Lobsang Rampan ja Helena Blavatskyn mystis-uskonnollisia tekstejä.

Färding tavoitteli mystisiä kokemuksia ja tajunnan avartumista myös hashiksen ja LSD:n kautta. Yksi ystävistä arvelee LSD:n avanneen hänelle pikemminkin "metafyysisen tuskan oven".

Runoilijanalku muutti Helsinkiin vuonna 1970 ja tutustui pääkaupungin underground- ja taiteilijapiireihin. Hän sai tekstejään julki mm. anarkistisessa Ultra-undergroundlehdessä.

Esikoiskokoelma Maailmaa minä rakastan ilmestyi vuonna 1971. "Haltioitunut ilo" on toistuva ilmaisu Färdingin lyriikasta puhuttaessa, mutta runoissa koettiin myös syvää muukalaisuuden tunnetta. Färding ennusti jo 1970-luvun alussa, ettei tulisi elämään kauan.

Viimeisinä aikoinaan Färding vajosi syvään masennukseen ja päätti elämänsä oman käden kautta. Tästä lähtee liikkeelle oheinen Ritva Enebäckin dokumentti.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: anarkismi, boheemielämä, boheemit, haastattelut, henkilökuvat, huumeet, itsemurha, kirjailijat, lyriikka, masennus, mystiikka, mystiikot, päihdekulttuuri, päihteet, runoilijat, Vaasa, yhteiskuntakritiikki

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Leif Färdingin teoksia ovat Maailmaa minä rakastan (1971), Luominen (1972), Olen onnen poika (1973), Levoton oksa, keinuva sydän (1977), Seitsemän vuoden runot (1979) ja Ihan kuin ihminen kuuntelisi (1984)