Katri Makkosen reportaasissa tavataan ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan lupausten ja todellisuuden ristiriidan.

Työtön Yang Chunlin puolusti Heilongjiangin maakunnan viljelijöitä maanryöstäjiä vastaan. Hän pani alulle adressin "Haluamme ihmisoikeuksia, emme olympialaisia"; tuloksensa oli viisi vuotta vankeutta.

Zhang Shihe kirjoitti blogissaan Pekingin kodittomista, jotka viranomaiset halusivat piilottaa näkyviltä kisojen ajaksi. Kun asunnottomien arkea esiteltiin länsimaisissa tiedotusvälineissä, heidät häädettiin kojuistaan.

Ihmisillä on oikeus maahan, mutta korruptoituneet virkamiehet myyvät maan käyttöoikeuden usein rikkaille yrittäjille. Kaikki eivät kuitenkaan uskalla korottaa ääntään, eikä ulkomaisten toimittajien sallita kysellä arkoja asioita.

Olympialaisten lähestyessä Kiinan johto lupasi, että länsimainen media saa liikkua maassa vapaasti. Maaoikeuksista kiistelevässä kylässä käytäntö oli kuitenkin toinen: YLEn kuvausryhmää estettiin haastattelemasta asukkaita, ja kieltoa tehostettiin kameraa tönimällä.

Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkijan Linda Jakobsonin mielestä kiinalaisten henkilökohtainen vapaus on lisääntynyt, mutta poliittiset vapaudet puuttuvat vielä.

Jakobson ei usko Kiinan välttämättä avautuvan olympialaisten myötä. Saattaa käydä jopa päinvastoin: jos Kiina kokee joutuneensa länsimaiden painostuksen kohteeksi ihmisoikeusasioissa ja Tiibetin kysymyksessä, reaktiona voi olla kurin tiukentaminen.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: ihmisoikeudet, kansandemokratia, Kiina, korruptio, media, olympialaiset, Peking, sananvapaus, sosialistiset maat, Tiibet

Anna palautetta sivun sisällöstä