”Me emme halua rakentaa asuntoja ja taloja vaan nykyaikaista yhdyskuntaa”, ilmoitti kaupunkirakentamisen merkkimies Heikki von Hertzen 1950-luvun alussa.

Tapiolan puutarhakaupungin rakentaminen aloitettiin Asuntosäätiön toimesta Hagalundin kartanolta hankitulta 240 hehtaarin maa-alueella vuonna 1953. Asuntosäätiön visio luonnonläheisestä mutta modernista asumisesta oli sodanjälkeisissä oloissa huimaava.

Aarne Ervin suunnittelema asemakaava erotti asumisen liikenteestä ja rytmitti korkeaa ja matalaa rakentamista luonnonmaiseman mukaan. Arkkitehtien Aulis Bomstedtin, Viljo Revellin, Kaija ja Heikki Sirenin asuntoratkaisut olivat monella tapaa esikuvallisia.

Rakentamisen standardoiminen oli jo 1950-luvulla keskeistä. Tapiolassa kokeiltiin valmisosista koottuja puutaloja ja kerrostalojen elementtirakentamista. Ohjelmassa vuodelta 1953 seurataan Tapiolan rakennuttajien ja omakotialueen rakentajien työtä sekä tutustutaan 1950-luvun talotuotannon tekniikkaan.

Teksti: Rita Landström

AVAINSANAT: arkkitehdit, arkkitehtuuri, Espoo, funktionalismi, kaupungit, puistot, puutarhakaupungit, Tapiola, Uusimaa, viheralueet, Viljo Revell, yhdyskuntasuunnittelu

Anna palautetta sivun sisällöstä