Duke Ellington (1899-1974) vieraili Ruotsissa marraskuussa 1973. Seuraavan vuoden toukokuussa kuollut Ellington säilytti luovuutensa loppuun asti: hän oli haastattelua edeltävien kolmen kuukauden aikana valmistanut oopperan, hengellisen konsertin ja baletin. Tien päällä hän kertoi olevansa 52 viikkoa vuodessa.

Jazz merkitsi Ellingtonille taiteellisen ilmaisun vapautta. Suosiolla ei hänelle ollut merkitystä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan nuoret sanelisivat musiikin tarjonnan: "Nuoret eivät sanele, he vain ostavat mitä heille tarjotaan."

Count Basien (1904-1984) mukaan big bandin ylläpito edellytti "ihanaa yleisöä ja matkustushaluisia muusikoita". Tuoreet miehet saivat Basien vanhankin ohjelmiston kuulostamaan elävältä. Oli kuitenkin vaikea saada yleisö hyväksymään mitään uutta, ennen kuin se oli tullut tutuksi levyjen kautta.

Ella Fitzgeraldin (1917-1996) terveydentila oli hänen Suomen-vierailunsa aikaan jo heikko. Manageri oli kieltänyt häneltä haastattelut, mutta Matti Poijärvi oli silti kameraryhmän kera valmiustilassa Kulttuuritalon takahuoneissa. Kun tähti pysähtyi kuuntelemaan erästä opintohuoneesta kantautuvaa venäjänkielistä kansanlaulua, Iltatähden väki sai tilaisuuden juttutuokioon.

Fitzgeraldin ohjelmistossa oli vanhojen jazzhittien ohella myös mm. Carole Kingin kaltaisten uudempien lauluntekijöiden tuotantoa. Viimeisin albumi Take Love Easy (1973) oli pehmeää, "sexyä" materiaalia. Kiertueellaan hän käytti vain pientä säestysyhtyettä, koska sen oli nopeampi mukautua esimerkiksi yllättäviin encorepyyntöihin.

Pianisti Oscar Peterson (s. 1925) vastaili Iltatähden kysymyksiin lyhyesti ja suppeasti. Niels-Henning Ørsted Pedersenin hän otti yhtyeeseensä, koska piti tätä maailman parhaana jazzbasistina. Hän pitää enemmän akustisesta kuin sähköisestä musiikista. Klassista musiikkia hän rakastaa, muttei soita sitä.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: big bandit, haastattelut, Helsinki, jazz, kulttuuritalo, laulajat, musiikki, muusikot, vierailut

Anna palautetta sivun sisällöstä