Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät / Kanta-Hämettä ja kantahämäläisiä /

Sääksi - Kanta-Hämeen maakuntalintu

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Sääksi (Pandion haliaetus) kesto: 1:21 (Audio)

Sääksi on eräs harvoista linnustomme kosmopoliiteista. Se kuuluu Antarktisia alueita lukuun ottamatta kaikkien mantereitten lintulajistoon.

Suomessa sääksien pesäpaikat ovat melko helposti havaittavissa, koska ne yleensä sijaitsevat ympäristönsä korkeimmalla kohdalla. Meillä myös sääksien pesimispaikat ja parimäärät tunnetaan melko hyvin vuonna 1971 alkaneen seurantatutkimuksen ansiosta. Lajin kanta on pysynyt tutkimusjakson aikana noin 1000:n pesivän parin suuruisena.

Teksti: Lasse Vihonen

AVAINSANAT: eläimet, kalasääski, Kanta-Häme, linnut, luonnonäänet, maakuntaeläimet, maakuntalinnut, äänet

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Sääksi (Pandion haliaetus)

Vaikka sääksi onkin Kanta-Hämeen maakuntalintu, se ei ole mitenkään erityisesti suomalainen lintulaji. Päinvastoin, se kuuluu eteläistä ja pohjoista napa-aluetta lukuun ottamatta kaikkien mantereitten vakituiseen linnustoon. Se on myös sopeutunut hyvin erilaisiin ympäristöihin. Sääksi rakentaa esimerkiksi pesänsä eräillä Punaisen meren saarilla maahan, koska sieltä puuttuvat lintua uhkaavat pedot.

Suomessa sääkset rakentavat pesänsä tyypillisesti puitten latvoihin tai kolmiomittaustornien huipulle, mutta toisaalta se ei ole kovin vaatelias pesäpaikansa lähiympäristön suhteen. Pesien yhteinen piirre on kuitenkin se, että niistä avautuu esteetön näköala. Alkujaan sääkset ovat todennäköisesti pesineet pyyntivesiensä rannoilla, mutta metsästyksen ja rantojen asutuksen vuoksi osa linnuista on siirtänyt pesäpaikkansa syvemmälle metsiin.

Aikaisemmin sääkseä pidettiin arkana lintuna, mutta viime vuosien aikana se näyttää tottuneen ihmisiin.

Sääksi käyttää ravinnokseen lähes yksinomaan kalaa. Suomessa sen tärkeimmät saaliskalat ovat lahna, särki, ahven ja hauki. Saalisvesien on oltava kirkkaita, sillä sääksi etsii ravintokalojaan lentämällä 20-30 metrin korkeudella. Kun sääksi on havainnut sopivan kalan, se pysähtyy hetkeksi, leikuttelee siipiään ja syöksyy sitten siivet supussa saaliinsa kimppuun. Saalistava sääksi saa usein peräänsä lokin tai tiiran, mistä syystä se on helppo nähdä ja kuulla.

Suomessa käynnistyi vuonna 1971 laaja sääksitutkimus, jonka ansiosta se on ehkä parhaiten tunnetuin lintulajimme. Tutkimuksen aikana kartoitettiin mm. kaikki sääksien pesäpaikat. Tutkimuksen mukaan vuosina 1971-81 todettu pesimistulos oli 1,36 poikasta asuttua reviiriä kohti vuodessa. Poikastuotos on riittänyt pitämään noin 1000 pesivän parin kannan vakaana.

Sääksikannan säilymiseen ovat vaikuttaneet myös seuraavat myönteiset asiat. Sääksille on Suomessa vapaaehtoisvoimin rakennettu pesäpaikkoja talousmetsiin, siihen muuttomatkoilla kohdistunut vaino on vähentynyt ja DDT:n sekä muiden ympäristömyrkkyjen aiheuttama kuormitus on vähentynyt etenkin linnun talvehtimisalueilla Afrikassa. Hyvänä kalastajana tunnettu sääksi viihtyy hyvin Kanta-Hämeessä, missä on runsaasti sille sopivia saalistusvesiä.

Kanta-Häme

Hämeenlinnan ja Forssan seudut käsittävälle Kanta-Hämeelle antavat leimansa lukuisat järvet ja harjumuodostelmat. Kanta-Hämeen pinta-ala on 6.400 neliökilometriä, mistä vesialueet kattavat 530 neliökilometriä. Maakunnan asukasluku kohoaa 170.000 henkilöön. Varsin teollistunut ja elinvoimainen maakunta on pitkään kuulunut myös maamme muuttovoittoalueisiin.

Kanta-Hämeen pinnanmuodostusta hallitsevat jääkauden aikana muodostuneet harjut, jotka suuntautuvat lännestä itään tai koillisesta lounaaseen. Maakunnan eteläosassa kulkevat Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä sekä vähäisempi Kolmas Salpausselkä. Ensimmäinen Salpausselkä toimii myös Hämeen ja Uudenmaan vesistöjen vedenjakajana. Kanta-Hämeen sisäosia maisemaa luonnehtivat katkeilevat harjut, laaksot ja supat. Pitkittäissharjuista ovat tunnetuimpia Hattelmalanharju ja Tenholanharju.

Kanta-Hämeen yleisin maalaji on moreeni. Maakunnan keski- ja länsiosissa on kuitenkin joitakin laajoja savikoita.

Kanta-Häme kuuluu lähes kokonaisuudessaan Kokemäenjoen vesistöön. Hämeenlinnan seudun tunnetuin järvi on Aulanko, jonka vedet virtaavat pääosin Vanaveden reittiin. Hauhon, Tuuloksen ja Lammin vesistöt laskevat puolestaan Hauhon reittiin. Nämä vesialueet tarjoavat myös sopivia pesäpaikkoja maakunnan nimikkolinnulle.

Kanta-Hämeen metsävaltaisin alue sijoittuu Tammelan ylängölle, missä metsien osuus on 70-80 % maapinta-alasta. Maakunnan metsien valtapuu on länsiosissa kuusi ja Salpausselkien alueilla mänty. Alueella on soita suhteellisen vähän, mutta Tammelan eteläosassa sijaitsee Etelä-Suomen laajin luonnonvarainen suoalue. Peltomaata puolestaan on eniten maakunnan länsi- ja keskisosien savikkoalueilla, missä niiden osuus kohoaa paikoin yli 30 %:n maapinta-alasta.