Vielä 60-luvun puolivälissä suomalaiset opiskelijamielenosoitukset olivat hillittyjä ja maltillisia. Kun vuonna 1965 suuri kulkue vaati parannusta ylioppilaiden asuntotilanteeseen, se ei edes marssinut eduskunnan ohi vaan kiersi sen kohteliaan välimatkan päästä (leike 2).

Vuonna 1968 kansainväliset radikaalit tuulet alkoivat puhaltaa Suomessakin. Jyväskylässä marssittiin vappuna opintotuen ja opintodemokratian puolesta.

Jyväskylän torilla poltettiin ulkomaisen esimerkin mukaisesti auto, joka tosin oli varta vasten hankittu tilaisuutta varten (leike 4). Huolestuneet kysyivät, tuleeko Jyväskylästä uusi Sorbonne, muuttuuko Helsinki Länsi-Berliiniksi ja uhkaako väkivalta yliopistokaupunkejamme.

Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtaja Ulf Sundqvist (sd) totesi kuitenkin vielä toukokuussa 1968, ettei Suomessa ole vielä näkynyt radikaalia liikehdintää (leike 5).

Syksy 1968 alkoi Tampereen yliopiston opiskelijoiden maksulakolla, joka oli vastalause lukukausimaksujen korotusta vastaan (leike 6). Ilta Tampereella -ohjelmassa mieltään osoittivat yliopiston draamastudion opiskelijat (leike 7).

Kuuma vuosi huipentui Helsingin Vanhan yliopiston valtaukseen (leike 8). Valtaajat protestoivat konservatiivista ylioppilaskuntaa ja yliopistohallintoa vastaan.

Radikalisoituminen oli ollut vauhdikasta. Nyt ei enää puhuttu vain opintososiaalisista ongelmista, vaan vastustettiin imperialismia ja kapitalismia, perustettiin marxilaisia opetuskritiikkiryhmiä ja kannatettiin työläisten ja opiskelijoiden yhteisrintamaa.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: asuntopolitiikka, asuntopula, hallinnonuudistus, Helsinki, Jyväskylä, keskustelut, korkeakouluhallinto, kulkueet, lakot, lukukausimaksut, Länsi-Berliini, mielenosoitukset, opintotuki, opiskelijaliikkeet, radikalismi, rehtorit, reportaasit, solidaarisuus, valtaus, Vanha ylioppilastalo

Anna palautetta sivun sisällöstä