yle.fi




Elävä arkisto / Oma elämä / Juhlapäiviä ja perinteitä / Ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat /

Mihin nyt pojat?

1949

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).
Kuva: Sodan jälkeen teollisuudessa tarvitiin työvoimaa. Suorin tie ammattiin oli ammattikoulu. YLE kuvanauha.

”Ihminen ilman ammattia on kuin laiva ilman peräsintä”, korostetaan oheisessa sodan jälkeen valmistuneessa filmissä. Veljekset Pekka ja Matti ovat ammatinvalinnan edessä, mutta mihin ammattiin poikien kannattaisi hakeutua?

Kansakoululainen Pekka haaveilee 2-vuotisesta ammattikoulusta. Puuseppä, metallimies, peltiseppä ja sähkömies ovat Pekan toiveammatteja.

Vanhempi veli, ”jatkokoulun käynyt” Matti suunnittelee metallimiehen uraa. ”Teollisuustyö vaatii kuitenkin lujaa terveyttä, koska työn laulu voi olla korvia huumaavaa”, muistutetaan filmissä myös ammatin varjopuolista.

Jälleenrakennus ja sodan jälkeinen noususuhdanne takasivat Pekalle ja Matille töitä. Tehtaissa tarvittiin työvoimaa ja käden taidot olivat kunniassa.

Suomi oli kuitenkin vielä tuhon aikaan maatalousvaltainen maa. Yli puolet ammatissa toimivista sai elantonsa maataloudesta.

Sodan jälkeisinä vuosina syntyivät ns. suuret ikäluokat. Vuosina 1945-1950 Suomessa syntyi noin 100 000 lasta vuodessa. Syntyvyys oli kaksinkertainen 1970-luvun syntyvyyteen verrattuna.

Koulujärjestelmä joutuikin koville, kun oppilaiden määrä kasvoi muutamassa vuodessa merkittävästi. Varakkaimmista perheistä hakeuduttiin jo oppikouluun, muuta reilusti yli puolet ikäluokasta lähti työelämään kansakoulupohjalta.

Korkeakoulutasoista opetusta annettiin kolmella paikkakunnalla: Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä.

Teksti: Reijo Perälä

AVAINSANAT: ammattikoulut, filmikatsaukset, Helsinki, Jyväskylä, koulutus, nuoret, opiskelu, suuret ikäluokat, Turku

Anna palautetta sivun sisällöstä

Lähetä artikkelin linkki


Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
Mihin nyt pojat ja miten?

Oy Suomen Filmiteollisuus

OHJELMAN TEKIJÄT:
Suunnittelu, teksti ja selostus: H.A. Turja
Kuvaus: Kalle Peronkoski ja Sulo Tammilehto

Kuva: Sodan jälkeen teollisuudessa tarvitiin työvoimaa. Suorin tie ammattiin oli ammattikoulu. YLE kuvanauha.

Tulosta sivu Ylös

Julkaistu 11.10.2006

Hae Elävästä arkistosta

Yllätä itsesi

Elävän arkiston nettiradio

Elävä arkisto -visa

Elävä arkisto Facebookissa

Elävä arkisto Twitterissä