Taru kertoo, että joskus kauan sitten viskasi ankara syysmyrsky ison purjelaivan Lammasperään aivan liki Vaskea. Yksikään ei pelastunut. Aallot olivat sitten kantaneet kapteenin vaimon ruumiin rantaan, nykyisen Havanan maapalan kohdalle. Henki otti asuinsijakseen rannalla olevan haavikon.

Näin alkoi kapteenskan, hyvän haltijattaren fru Farestinan, ilmestyminen aika-ajoin kalastajille. Santosesta ja sen pintavista vesialueista tuli hänen valtakuntansa. Myös Helmifröökynä oli vuosisatojen ajan istunut kivellä Potinlahden tienoilla sukien hajallaan olevaa tukkaansa.

Keskikylällä käyskenteli tyhjännäkijöitä ja piruja, takarannalla piti peliään ammoin haaksirikkoutunut merimies Sergei.
Vaikka luotolaisia itseäänkin naurattivat vanhat tarinat, heitä - ja tietenkin turisteja - kiehtoi kuunnella muurari Atte Henttua, taitavaa kertojaa ja laaja-alaista tietomiestä.

Henttu sanoi, että saaressa oli aina ollut originelleja tyyppejä, mutta "nythän ne on alkaneet mennä vähäksi, kun ihminen ei saa ennää olla se mikä se olisi, minkälaiseksi se on syntynyt. Jo 7-vuotiaana otetaan tuonne suureen laumaan kouluun ja aletaan takoa sammaan lestaan kaikkia, vaikka eihän niistä tuu samanlaisia - tulee vaan sellasia harhauneita, ei originelleja niin kuin ennen oli."

Ohjelman nimenä oleva Myrrysmies tarkoittaa velhoa. Atte Hentun viimeisessä tarinassa myrrysmies neuvoo hautausmaalla reitin sakeana parveilevan "kirkonväen" eli elävien kuolleiden ohi.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

AVAINSANAT: dokumenttiohjelmat, Hailuoto, kansanusko, kummitukset, kuolema, Lammasperä, originellit, Oulu, paholainen, Pohjois-Pohjanmaa, pohjoispohjalaiset, Potinlahti, tarinat, tietäjät, uskomustarinat, vainajat, Vaski

Anna palautetta sivun sisällöstä