Suomea vaivasi 1960-luvulla asuntopula, kun ihmisiä muutti maalta Helsinkiin, eikä kaikille riittänyt asuntoja. Vuonna 1964 Helsingissä oli 6 asuntolaa miehille, 1 naisille ja 3 kotia häädetyille perheille.

Ohjelmassa haastateltava helsinkiläinen mies on menettänyt työkykynsä ja elää pienen kansaneläkkeen turvin. Kodittomien asuntola, kirkko, rappukäytävät ja roskalaatikot ovat tulleet tutuiksi.

Asunnottomuuden taustalla on usein köyhyyttä, mielenterveysongelmia sekä päihde- ja huumeongelmia. Sosiaaliset ongelmat linkittyvät usein toisiinsa. Työttömyys voi johtaa henkisiin ongelmiin, edesauttaa alkoholismia ja johtaa lopulta asunnottomuuteen. Tie vie myös toisinpäin, asunnottoman kurjuus voi johtaa alkoholin ja huumeiden käyttöön.

Syitä asunnottomuuteen on yhä nykyäänkin halpojen asumismahdollisuuksien puuttuminen, päihdehoidon puutteellisuus, terveyspalveluiden riittämättömyys, eri syistä kumpuava köyhyys sekä mm. vankilasta vapautuneiden heikko sopeuttaminen yhteiskuntaan.

Ohjelman esittelytekstissä todetaan: "Elämän laitapuolen kulkijoita osoitetaan helposti sormella: puliukko, työhön kelpaamaton, epäluotettava yksilö. Koditon ja irtolainen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Useimmilla on kaikesta huolimatta pyrkimys takaisin normaaliin elämään. Mutta asunnoton työnhakija kohtaa monia ennakkoluuloja."

Ohjelmassa puhuteltiin myös katsojaa: "Mitä olen tehnyt auttaakseni hänet takaisin yhteiskunnan jäseneksi. Olenko työnantajana halunnut edes keskustella hänenlaistensa kanssa?"

Teksti: Heidi Sommar

AVAINSANAT: alkoholismi, alkoholistit, asunnottomat, asunnottomuus, asuntolat, asuntopula, dokumenttiohjelmat, Helsinki, huono-osaiset, irtolaiset, irtolaisuus, kaupungistuminen, kodittomat, kodittomuus, kulkurit, köyhyys, köyhät, maaltamuutto, muuttoliike, reportaasit, sosiaaliset ongelmat, syrjäytyminen, syrjäytyneet, työttömyys, työttömät, yhteiskunnallinen muutos, yhteiskuntakritiikki

Anna palautetta sivun sisällöstä