Suomi eli nousukautta, työttömyysaste oli alhainen ja tulevaisuus näytti ainakin taloudellisesti valoisalta, mutta Salménin ja Pekka Oksalan vaalitenteissä ei ehdokkaita päästetty helpolla.

Elävän arkiston esimerkeissä keskustan puoluesihteeri Seppo Kääriäinen ja ministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa saavat vastatakseen kysymyksiä vaalirahoista, mahdollisesta porvarihallituksesta, ydinvoiman lisärakentamisesta sekä pakolaispolitiikasta. Keskustelu etenee maltillisin äänensävyin, mutta sitkeästi.

Kokoomuksen kansanedustaja, tuleva ääniharava Sirpa Pietikäinen ja puoluesihteeri Jussi Isotalo keskustelevat ydinvoimasta, verotuksesta, lapsiluvusta, asuntosäästämisestä ja porvarihallituksesta. Kysymykset ovat teräviä, mutta keskustelu pysyy asiallisena.

SDP:n edustajat Kaarina Suonio ja Erkki Liikanen puolestaan selvittävät puolueen kannat työllisyyden ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi, ydinvoimaan sekä aiottuihin verouudistuksiin. Nopeatempoisen keskustelun sävy on ankara ja etenkin Erkki Liikanen kiihtyy silminnähden.

Viimeisessä, kokoavassa vaalikeskustelussa puoluejohtajien ja toimittajien sananvaihto yltyy niin kiivaaksi, että osan edustajista sanotaan närkästyneen siitä lopullisesti.

Salmén itse tunnettiin tuolloin pitkän linjan vasemmistolaisena, joka 1980-luvun puoliväliin asti oli kuulunut Suomen kommunistiseen puolueeseen.

Suhde politiikkaan on keskeisellä sijalla myös Salménista vuonna 2003 tehdyssä haastattelussa. Tuolloin Salménin oma mielenkiinto oli kuitenkin kääntynyt jo Suomen päivänpolitiikasta pois välimerelliseen ilmastoon - ainakin joksikin aikaa.

Teksti: Petra Himberg

AVAINSANAT: asuntosäästäminen, eduskunta, eduskuntavaalit, Eduskuntavaalit 1987, haastattelut, hallituksen muodostaminen, keskustelut, lapsiperheet, noususuhdanne, pakolaispolitiikka, politiikka, suuttuminen, toimittajat, työllisyys, vaalit, vaalitentit, vasemmistolaisuus, verotus, väittely, ydinvoima

Anna palautetta sivun sisällöstä