Kotimaisen poptähteyden varhaisvuosia leimaa hellyyttävä kotikutoisuus ja vahva suomalaisuuden sivumaku. Beat-yhtyeet olivat kotimarkkinoiden vastine anglo-amerikkalaisen maailman esikuville. Kitarayhtyeistä soolotähdiksi nousseet laulajat imaistiin iskelmäteollisuuden syövereihin.

1970-luvulla nähtiin sekä karheita rock-henkisiä staroja että pehmeämpää brittipop-estetiikkaa heijastelleita teinisensaatioita. Seuraavalla vuosikymmenellä Dingo loi klangin kokonaiselle aikakaudelle ja samalla antoi kotimaiselle pop-hysterialle uudet mittasuhteet.

Hikisen rokkipuurtamisen nimeen vannova Suomi on hitaasti mutta varmasti oppinut myös pop-maaksi. Euforinen ja värikylläinen tanssipop on synnyttänyt omat tähtensä, joiden suosio on levinnyt myös perinteisen rock-yleisön ulkopuolelle.

Uuden vuosituhannen televisiovetoiset tähdenteko formaatit ovat pitäneet huolen siitä, että tänä päivänä kilpailu tähteydestä on kovempaa kuin koskaan. Popkulttuurin perimmäinen käyttövoima on kuitenkin sama kuin aina: musiikkityylit ja trendit vaihtelevat, mutta poptähden ja fanien välinen kiihkeä rakkaussuhde kestää.

AVAINSANAT: Aikakone, Bogart Co., Dingo, idolit, konsertit, musiikki, musiikkiesitykset, Neumann, Nylon Beat, popmusiikki, popmusik, rock, Rock-Suomi, Topmost, tähdet, XL5

Anna palautetta sivun sisällöstä