Filmin alussa Aalto nautiskelee punaviiniä maalaispirtissään, joka myöhemmin osoittautuu Similän maalaukseksi. Mikään ei näytä pitävän paikkaansa.

Aamukahvia nauttiessaan Aalto kuulee kutsun matkalle. Se on niin voimakas, että hän syöksyy yöpuvussaan läpi ikkunan ja siirtyy niine hyvineen toiseen todellisuuteen.

Kaikki on sen jälkeen mahdollista. Löytyykö korpien kätköistä Seppo Similä? Jos löytyy, mitä selviääkö mitään? Käykö niin, että vain taiteilijan maalaukset puhuvat?

1960-luvun lopussa taiteilijauransa aloittanut Similä piti ensimmäisen näyttelynsä vasta vuonna 1984 Retretissä. Työt herättivät valtavaa kiinnostusta, ja lehtitietojen mukaan näyttely houkutti yli 150 tuhatta katsojaa.

Similän keskeistä antia olivat fotorealistiset naiskuvat, dalimaiset fantasia-aiheet ja valtavat maisema- ja interiöörikuvat, jotka loivat hämmentävän kolmiulotteisen vaikutelman.

Monet taiteen ammattilaiset pitivät Similää pikkutarkasti pipertävänä toritaiteilijana, mutta toiset arvostivat häntä huikeana surrealistina.

"Fyysisen todellisuuden rajat särkyvät täydellisesti, sisäinen todellisuus voittaa, kolmiulotteisuusilluusio shokeeraa katsojan. Taianomaisesti kuvat repäisevät esiripun auki katsojan tajunnankerroksiin ja uniin", Ilkka Juhani Takalo-Eskola kirjoitti Retretin näyttelyn yhteydessä.

Similä on kautta uransa varjellut tarkasti yksityisyyttään. Eeli Aallon elokuva tarjoaa harvinaisen välähdyksen omintakeisesta taiteilijasta ateljeessaan Temmeksen vanhassa pappilassa.

Teksti: Jukka Lindfors & Eeli Aalto

AVAINSANAT: kuvataiteilijat, Pohjois-Pohjanmaa, pohjoispohjalaiset, taidemaalarit, Temmes

Anna palautetta sivun sisällöstä