Vain viikkoa ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta, marraskuun lopulla 2009 julkisuuteen tuli suuri määrä Britannian johtavan ilmastontutkimuslaitoksen, Itä-Anglian yliopiston UEA:n ilmastontutkimuslaitoksen CRU:n tutkijoiden sähköposteja ja muita sähköisiä tiedostoja.

Etenkin sähköpostit pitivät sisällään aineistoa, jonka perusteella ilmastonmuutostutkimuksen valtavirta joutui hyvin kyseenalaiseen valoon. Skandaali nimettiin maailmalla nopeasti Climategateksi, josta kääntyi MOT:n jakson nimi "Ilmastogate".

Tiedostot julkisti joko UEA:n sisällä toiminut vuotaja tai ulkopuolinen murtautuja. Hän peitti taitavasti jälkensä venäläisen internet-palvelimen taakse, eikä vielä huhtikuussa 2010 ollut tietoa siitä, kuka oli vuodon takana. Aineisto oli joka tapauksessa niin kiusallista ilmastotutkimukselle, että sen arveltiin vaikuttaneen jopa Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistumiseen.

Aineisto paljasti muun muassa, miten tutkijat juonittelivat torjuakseen Britannian julkisuuslain mukaisia tietopyyntöjä. Myös vallitseviin teorioihin sopimattomien puiden vuosirengasaineistojen piilottaminen suurelta yleisöltä oli sähköpostien aiheena. Tiedostot paljastivat myös lämpötila-aineistojen kokoamisessa käytettyjen tietokonekoodien kelvottomuuden sekä tutkijioden aggressiivisia asenteita ns. ilmastoskeptikoita kohtaan.

MOT kävi vuotaneen aineiston läpi tuoreeltaan ja pyysi johtavia suomalaisia luonnontieteilijöitä kommentoimaan viestien sisältöä sekä ilmastotieteen eliitin itse aiheutettua kriisiä.

Toimittajat Martti Backman ja Matti Virtanen.

Teksti: Matti Virtanen.

AVAINSANAT: CRU, hakkerointi, ilmastonmuutokset, ilmastopolitiikka, ilmastoskeptikot, Itä-Anglian yliopisto, juonittelu, klimatologia, koodit, kriisit, Kööpenhaminan ilmastokokous, luonnontieteilijät, lämpötila, MOT, paljastukset, piilotus, skandaalit, skeptisismi, tietosuoja, tutkiva journalismi, University of East Anglia Climatic Research Unit, ympäristönmuutokset

Anna palautetta sivun sisällöstä