Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät / Ahvenanmaata ja ahvenanmaalaisia /

Merikotka - Ahvenanmaan maakuntalintu

1958

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Merikotka (Haliaeetus albicilla) vuosi 1958 | kesto: 0:36 (Audio)

Merikotka on suurin petolintumme. Koiras painaa 3-5 ja naaras 4-7 kiloa. Siipien kärkiväli voi olla jopa 2,4 metriä.

Siipien kärjet haroittavat. Pyrstö on lyhyt, mistä syystä ruumis näyttää etupainoiselta. Kun linnun iso pää työntyy vielä eteenpäin lennossa, merikotkaa kutsutaan usein leikkisästi lentäväksi räsymatoksi.

Merikotka pesii Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoilla Hangosta Vaasaan ulottuvalla kaistalla.

Merikotkan ääninäyte on Yleisradion tehostearkiston kokoelmasta vuodelta 1958.

Teksti: Lasse Vihonen

AVAINSANAT: Ahvenanmaa, eläimet, linnut, maakuntalinnut, merikotka

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Merikotka (Haliaeetus albicilla)

Merikotkat pesivät aikaisemmin pitkin koko Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikkoa ja todennäköisesti myös suurimmilla sisäjärvillämme. 1800-luvun lopulla Merikotkia ryhdyttiin kuitenkin vainoamaan mm. riistanhoitoon vedoten.

Merikotkakanta oli hävinnyt 1920-luvulle tultaessa kaikilta sisävesiltä ja muilta meren rannikkoilta lukuunottamatta Merenkurkun aluetta. Kannan uhkaavan pienentymisen vuoksi merikotka rauhoitettiin vuonna 1924. Pieni merikotkakanta elpyi vainon päätyttyä. Pesivien merikotkien määräksi arvioitiin 1940-luvun puolivälissä 50 paria. Sotavuosien jälkeen merikotkien elämää uhkasi kuitenkin uusi vaara - ympäristömyrkyt. Kuolleina löydetyistä kotkista ja kuoriutumatta jääneistä munista löydettiin 1960-luvulla alkaneissa tutkimuksissa korkeita elohopea.- ja DDT-pitoisuuksia.

1970-luvulta alkaen merikotkien määrä on alkanut hiljalleen kasvaa ympäristömyrkkyjen käytön vähentyessä ja merikotkien suojelutyön ansiosta. Vuonna 1993 merikotkamme saivat ennätykselliset 84 poikasta. Nykyisin pesiviä merikotkia on kaikkiaan noin sata paria.

Merikotka voi napata jopa 3 kiloa painavan hauen. Se on kotkan omaan painoon nähden huomattavan suuri saalis. Merikotka syö lisäksi muita lintuja. Yleisimpiä saalislintuja ovat tukkasotka, koskelo ja heinäsorsa. Merikotka on melko kehno saalistaja, mistä syystä se käy usein myös haaskoilla. Tätä merikotkille luonteenomaista tapaa on käytetty hyväksi niiden suojelussa sijoittamalla esim. ympäristömyrkyistä vapaita lehmän ruhojen osia lintujen ruokailupaikoille.

Ahvenanmaa

Ahvenanmaa, ruotsiksi Åland, on itsehallinnollinen Suomen maakunta ja lääni. Se kattaa pohjoisen Itämeren ja Selkämeren välisen saariston. Maakunnan alueella on 6554 saarta ja luotoa. Niiden maapinta-ala on yhteensä 1481 neliökilometriä.

Pääsaari on Ahvenanamaan "manner". Tärkeitä saaria ovat Eckerö, Lemland, Lumparland, Vårdö, Kumlinge, Sottunga, Föglö ja Kökar. Pysyvää asutusta on noin sadalla saarella. Maakunnan ainoa kaupunki on Maarianhamina.

Ahvenanmaan asukasluku on noin 25.000 henkilöä. Heistä valtaosa on ruotsinkielisiä (96 %).

Maakunnan maisemaa hallitsevat meri ja saaret. Joillakin saarilla on hyvin runsaslajinen ja rehevä kasvisto. Ahvenmaan luonnon erikoisuutena ovat lehtoniityt.