Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kirjat ja kirjoittajat / Kirjallisuutemme vuosikymmeniä /

1940-luku oli runouden vuosikymmen

1940-1949, 1958

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Maija Savutien alustus 1940-luvun kirjallisuudesta 10.04.1958 | kesto: 11:43 (Audio)
Keskustelu Suomen 1940-luvun kirjallisuudesta 10.04.1958 | kesto: 26:51 (Audio)

Neljäkymmenluku oli kriitikko Maija Savutien mielestä kirjallisuushistorian kannalta epäkiitollista aikaa: sen alkupuoli kului sotaan, jälkipuoli siitä toipumiseen. Ajanjakson ilahduttavin ilmiö oli korkeatasoisen runouden suoranainen tulva.

Kansan Uutisten kirja-arvostelijana tunnettu Savutie alusti radiossa 1940-luvun kirjallisuutta koskevan keskustelun, jonka muut osanottajat olivat Pentti Holappa, Matti Kuusi, Kai Laitinen, Tyyni Tuulio ja Lauri Viljanen.

Savutien mukaan 1940-luvulle tyypillisiä olivat monet kirjalliset "rikkaruohoilmiöt". Sota-aikana merkittävää proosaa ilmestyi niukasti, ja myös sodanjälkeinen romaanikirjallisuus jäi runouden varjoon.

Lyriikka nousi todelliseen kansansuosioon, kun "nuoret hehkeät runoilijattaret iltapuvuissaan ja ruusu hiuksissaan lausuivat runoja yökerhoissa".

Tärkeää roolia näyttelivät sodan jälkeen vankiloista vapautuneet vasemmistokirjailijat, jotka järjestyivät kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan piiriin. Sodan päätyttyä avauduttiin myös uudella tavalla muun maailman suuntaan, ja uudet kustantamot käänsivät aktiivisesti uutta amerikkalaista, neuvostoliittolaista, ranskalaista ja englantilaista kirjallisuutta.

Kriitiko pohtivat keskutelussaan myös, voiko 1940-luvulta löytää modernismin juuria ja mihin katosi köyhyydessä kituuttavan kirjailijan arkkityyppi.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: jatkosota, keskustelut, Kiila, kirjailijaryhmät, kirjailijat, kirjallisuudenhistoria, kirjallisuus, kirjallisuuskritiikki, kustantajat, käännöskirjallisuus, lyriikka, modernismi, sotakirjallisuus