Lauluntekijöiden perinteestä ja oudosta kielestä kumpuava voima muodostaa pitkän langan, joka ulottuu Juicen, Hectorin ja Dave Lindholmin pioneerivuosista Asan tapaisten nykytekijöiden musiikkiin.

1970-luvun lopussa ja 80-luvulla suomenkielisen rockin uranuurtajat saivat työnsä jatkajiksi mm. Tuomari Nurmion, Kari Peitsamon, Martti Syrjän, Kauko Röyhkän, Ismo Alangon, Gösta Sundqvistin, Liisa Akimofin ja J. Karjalaisen. 1990-luvulla astui kuvaan sukupolvi, joka oli alusta asti kasvanut suomalaisen rockin tahdissa: Jarkko Martikainen, A. W. Yrjänä, Samuli Putro, Tommi Liimatta jne. Vuosikymmenen lopulla naiset ottivat lopullisesti paikkansa musiikintekijöinä.

Omituinen kieli, jota muu maailma ei ymmärrä, on pulputtanut rocklyriikassamme kahta syvää uomaa pitkin. Ensimmäinen on Eino Leinosta Juiceen ja hänen jälkeläisiinsä kulkeva hiottujen runomittojen ja sanataituruuden perinne, joka globalisoituvassa maailmassa on kovien haasteiden edessä.

Toinen päävirta kuohuu voimakkaampana, koska se on arvaamattomampi: sen taustalla puhaltaa metsäläisyyden ja Aleksis Kiven henki. Monet tämän villimmin suomen kieleen suhtautuvan perinteen vaalijoista toimivat nykyään perinteisen rockin ulkopuolella.

Sanataitureiden ja omaperäisten biisinikkareiden jatkumon pohjalla pulputtaa syvä suomalaisuuden virta. Ajan mukana ovat muuttuneet käsitykset siitä, kenen äänellä, kenen näkökulmasta ja mistä rock-lyriikka puhuu. Teräksinen linkki suomalaisen rockin ja suomen kielen välillä on kuitenkin pysynyt.

AVAINSANAT: idolit, konsertit, lauluntekijät, musiikki, popmusiikki, popmusik, rock, Rock-Suomi, suomirock, säveltäjät, tähdet

Anna palautetta sivun sisällöstä