Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Yle - höyryradiosta digiaikaan / Reporadiosta digitelevisioon /

Vanhukset kommentoivat radio-ohjelmistoa

1970

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Mitä vanhukset kirjoittavat Yleisradiosta 04.05.1970 | kesto: 25:45 (Audio)

Yleisradion tutkijat keräsivät 1970-luvun alussa seniorikansalaisten toivomuksia ja kysyivät radioväeltä, miten ne oli aikomus toteuttaa. Radion piti täyttää niin uskovaisten kuin pakanoiden tarpeet.

Yleisradion sanottiin vuosikymmenten ajan tarjoavan enemmänkin sitä, mitä yleisö toimittajien mielestä tarvitsee kuin sitä, mitä yleisö itse haluaisi kuulla.

1960- ja 1970-luvuilla kaikki kuulijat eivät edes kuvitelleet, että heidän kannattaisi esittää ohjelmistosta kommenttejaan. Monet vanhusten lähettämät kirjeet alkoivat tyyliin: "Kiitos kun saamme kirjoittaa, olemme jo kauan odottaneet lupaa..." Monilla oli yksinkertainen resepti epätyydyttävää ohjelmaa varten: "Kun ei tule mitään kuunneltavaa, suljen radion."

Iäkkäät kuuntelijat toivoivat sekä vakavaa ja kehittävää että kevyttä ja hauskaa ohjelmaa. Jonkun mielestä ohjelmien hengen piti olla kristillis-isänmaallinen, toisen mielestä epäkohtia tuli tuoda esiin.

Toiveiden huomioiminen ei tarkoittanutkaan vain sitä, että vastataan enemmistön mieltymyksiin. Musiikkitoimittaja Pekka Gronow muistuttaa, että perinnemusiikkia tuli tarjota niin vanhoille punikeille kuin valkokaartilaisillekin.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: kirjeet, maku, musiikkimaku, ohjelmapolitiikka, poliittiset asenteet, radio, radio-ohjelmat, toiveet, uskonnollisuus, uskonnonvapaus, vanhukset, YLE, Yleisradio, yleisötutkimus