Tietolaatikko

• Kuukkeli (Perisoreus infaustus)

• Kuukkeli on pituudeltaan noin 30 cm pitkä ja väritykseltään harmaanruskea, tuuheahöyheninen lintu, jolla on punaruskea pyrstö. Kuukkeli muistuttaa olemukseltaan jonkin verran närheä.

• Kuukkeli on pohjoisten havumetsien asukki, joka ei juuri liiku oman elinpiirinsä ulkopuolella. Nykyisin kuukkelia tavataan Suomessa lähinnä Kainuussa, Koillismaalla ja Metsä-Lapissa. Pesäpaikkansa se etsii usein luppokuusikoista tai jokivarsien männiköistä.

• Kuukkelin pesintäkausi alkaa maalis-huhtikuun vaihteessa. Se kestää laskien muninnasta poikasten lentoonlähtöön saakka noin puolitoista kuukautta eli toukokuun puoliväliin saakka. Kuukkelinaaras munii yleensä 3-4 vaaleanvihertävää, ruskeapilkkuista munaa. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, koiras etsiytyy noin viikoksi pesälle. Tällöin kuukkeliparin voi nähdä yhdessä pyydystämässä hyönteisiä ravinnoksi poikasilleen.

• Muulloin kuukkeli etsii ravintoaan havupuiden oksistoissa tiaisten tapaan eli usein selkä alaspäin. Ravintoon kuuluvat kesällä myös marjat ja siemenet. Talvella sille kelpaaavat jopa haaskat.

• Pesimäkautta lukuun ottamatta kuukkeli on varsin äänekäs lintu. Kuukkelin kohdalla on ehkä liioittelua puhua laulusta, mutta se naukuu, ritisee ja säksättää kuuluvasti.

• Vaikka kuukkeli viihtyy erämaissa, se on toisaalta varsin seurallinen lintu. Monet Lapin vaeltajat ovat saaneet patikkamatkoillaan seurakseen kuukkelin, joka seurailee ihmisten puuhailuja joskus varsin läheltäkin.

• Pohjoisimaan Suomeen keskittyvä kuukkelikanta lienee nykyisin noin 100.000 parin luokkaa. Vaikka kanta on vielä kohtuullisen suuri, se on lievästi taantumaan päin. Kuukkelien määrän vähentymiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet metsien hakkuut ja ihmisten aktiviteettien lisääntyminen linnun pesimisalueilla. Kuukkelipoikueita voi nähdä lentelevän ryhminä syksyisin niiden pesintäalueilla, kuten Kainuussa ja Koillismaalla.

• Kainuu

• Kainuu sijaitsee Oulunjärven ja Oulujoen vesistöalueen ympärillä. Maakunnan pinta-ala on 24.500 neliökilometriä ja asukasluku noin 95.000 asukasta. Kainuun taloudellinen ja sivityksellinen keskus on Kajaanin kaupunki. Taloudellisen ja historiallisen kehityksen myötä Kainuusta on kehittynyt selvärajainen maakunta. Maakunnan keskuspaikkoja ovat Kajaanin lisäksi Kuhmon kaupunki sekä suuret maalaiskunnat Suomussalmi ja Sotkamo.

• Kainuun pinnanmuodostusta leimaavat luoteesta kaakkoon ja lännestä itään kulkevat harjukasot. Ne sijoittuvat vesistöjen varsille. Merkittävin harjujakso kulkee linjalla Sotkamo-Vuokatti-Oulunjärvi. Maakunnan pohjoisosan harjujaksot ovat kooltaan edellä mainittuun nähden vaatimattomia. Kainuun korkeimmat kohdat löytyvät maakunnan itäosan vaara-alueelta. Tällä alueella on myös maakunnan korkein kohta, Iso-Tuomivaara (384 metriä). Oulujärven länsipuolella Kainuu on matalakumpuista kankaremaata, joka kohoaa tasaisesti itään päin kuljettaessa.

• Kainuun maaperän yleisin maa-aines on moreeni. Sen paksuus vaihtelee monilla alueilla yhdestä kolmeen metriin eli se on varsin ohut. Oulujärven eteläpuolella jokin verran myös savi- ja hiesuesiintymiä. Suoalueet keskittyvat puolestaan maakunnan länsiosiin ja vedenjaka-alueille. Harjujen lisäksi Kainuun maisemaa sävyttävät monet runsassaariset järvet. Vesistöjen osuus maakunnan pinta-alasta onkin peräti 12 %. Maakunnan ylivoimaisesti suurin järvi on Oulunjärvi (893 neliökilometriä). Järvet taas yhdistyvät toisiinsa lyhyiden ja koskisten jokien avulla.

• Kainuun maapinta-alasta metsiä on yli 80 %. Metsien valtapuu on maakunnan itäosien kangasmailla mänty. Kuusivaltaisia metsät ovat puolestaan keskittyneet vaara-alueelle, joka sijaitsee Oulunjärven itäpuolella. Maakunnan suoalueet löytyvät taas Oulujärven länsi- ja lounaispuolelta, missä niiden osuus on jopa 60 % maapinta-alasta (Kainuun nevalakeus). Peltoja maakunnan pinta-alasta on yleensä alle 5 %. Maa- ja metsätaloudella on kuitenkin yhä merkittävä asema maakunnassa. Kasvillisuuden kannalta Kainuun maaperän etuna on vähäinen happamuus ja runsaat satee. Haittoina taas vähäinen pohjoisesta sijainnista aiheutuva vähäinen lämpömäärä. Aurinkoisilla rinteillä lämpömäärä riittää usein myös vaativillekin kasveille.

• Koillismaa

• Koillismaa muodostuu Kuusamon, Posion, Pudasjärven ja Taivalkosken kunnista. Koillismaa on luonnoltaan jylhää ylänköseutua, jonka vaarojen ja tunturien korkeimmat huiput lähentelevät 500 metriä merenpinnasta. Niistä mainittakoon vain hiihtokeskuksinakin tunnetut Ruka ja Iso-Syöte. Koillismaalle sijoittuu myös 211 neliökilometrin suuruinen Oulangan kansallispuisto, jossa kuukkelit usein tervehtivät etelästä tulleita vaeltajia.

Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:

Kuva: Kuukkeli - Kainuun ja Koillismaan maakuntalintu. Pentti Kallinen.