Juha Vainio puhuu Helena Kokon haastattelussa laulujen tekemisestä, merestä ja urheilusta. Omasta sielunmaisemasta ei jutun juurta synny: se on sirpaleisena siellä täällä teksteissä.

Lauluntekijä pitää ammattitaitoaan yllä elämällä tasapainoista elämää ja kartuttamalla kokemuksiaan. Ne voivat olla pieniäkin - huulenheittoa ihmisten kanssa keikkareissuilla, jonkun hullunkurisen ukkelin antama virike tai ohikulkijan kadulla mainitsema laulunaihe.

Ajankuvia tulee eteen tiedotusvälineiden kautta, mutta aktiiviseksi uutisten seuraajaksi Vainio ei tunnustaudu: "Isot asiat eivät kiinnosta niin paljon kuin pienet."

Hän on kirjoittanut paljon rakkaudesta, mutta muut ovat esittäneet nämä laulut. Omaa ääntään mies ei pidä riittävän uskottavana lemmentunnustuksiin.

Millaista sitten on Vainion yleisö? Siitä ei ole varmaa käsitystä, mutta ei ainakaan nuoria naisia. Yöradio-ohjelmissa hänen biisejään toivovat pikemminkin römeä-ääniset äijänköriläät.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: aiheet, haastattelut, inspiraatio, iskelmät, Kotka, kotkalaiset, kymenlaaksolaiset, laulajat, meri, musiikki, sanoittajat, sanoitukset, urheilu, virikkeet

Anna palautetta sivun sisällöstä