Vennamon isä Emil Fennander oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän oli mm. perustamassa Lahdenpohjan kauppalaa. Vennamo saikin jo lapsuuden kodissa kosketuksen suomalaiseen politiikkaan ja yhteiskuntaelämään. Kotona vierailivat mm. Mannerheim, Paasikivi ja Svinhufvud.

Vennamo kävi koulunsa Viipurissa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1931. Viipurista matka jatkui Helsingin yliopistoon, jossa odottivat lakitieteen opinnot. Opintoja vauhditti se, että Viipurilainen Osakunta erotti Vennamon, koska hän ei suostunut liittymään Akateemiseen Karjala-Seuraan. Opinnot etenivät vauhdilla ja Vennamo valmistui lakitieteen lisensiaatiksi jo 22-vuotiaana.

Vuonna 1938 Vennamoksi nimensä vaihtanut Fennander sai notaarin paikan Maatalousministeriöstä. Vennamo siirtyi sodan aikana tehtäviin, jossa hän vastasi talvisodassa menetettyjen alueiden väestön asuttamisesta. Tehtävä oli valtaisa. Evakkoja oli 400 000 ja jotta heidät kaikki olisi saatu asutettua, Suomeen säädettiin maanhankintalaki.

Politiikassa Vennamo vaikutti 40 vuotta. Ura alkoi maalaisliiton kansanedustajana vuonna 1945. Myöhemmin hänet valittiin ministeriksi, mutta pian sukset menivät ristiin Urho Kekkosen ja muiden maalaisliiton johtomiesten kanssa.

Riitojen ja valtataistelun seurauksena Vennamo perusti vuonna 1959 oman puolueen, Suomen Pientalonpoikien Puolueen, joka sittemmin vaihtoi nimensä Suomen Maaseudun Puolueeksi.

Teksti: Seija Aunila

AVAINSANAT: asutuspolitiikka, asutustoiminta, jälleenrakentaminen, lait, maanhankintalaki, Maatalousministeriö, pankinjohtajat, politiikka, SMP, sodat, Suomen Maaseudun Puolue, Suomen Pientalonpoikien puolue, vennamolaisuus, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä