Propagandaministeri Joseph Goebbels perusti Saksaan Sibelius-seuran vuonna 1942. Toiminnan tarkoituksena oli lujittaa maiden välisiä kulttuurisuhteita. Sibelius kiitti asiasta radioteitse.

”Se suuri sympatia, joka kohdistuu isänmaahani näinä kohtalontoveruuden aikoina, ja suuri kiinnostus musiikkiani kohtaan, joka käy ilmi Saksan Sibelius-seuran perustamisesta, tekee minut ylpeäksi ja onnelliseksi", säveltäjä totesi.

Sibelius-tutkija Tomi Mäkelä analysoi Sibeliuksen kiitospuhetta ohjelmasarjassaan Jannen jäljillä vuonna 2007. Hänestä kiinnostavampaa kuin lyhyt puhe sinänsä oli kysymys siitä, kuka puheen kirjoitti.

"Puheen kieliopillinen ja tyylillinen taso ylittää kirkkaasti sen, mihin saa tottua, kun lukee Sibeliuksen omakätisiä saksankielisiä kirjeitä ja muistiinpanoja."

Kansallisarkistosta löytyy kaksi saksankielistä luonnosta puheesta. Toisessa niistä kieli on hyvin kömpelöä, ja Sibelius on ehkä sanellut sen. Luonnokset on myös kirjoitettu eri käsialoilla. Tomi Mäkelän arvion mukaan ainakaan lopullinen versio ei varmasti ollut yksin Sibeliuksen hengentuote.

"Aivan vieraan ihmisen tekstistä ei Sibeliuksen puheessa sentään liene kysymys. Jo yksistään ensimmäisen luonnoksen sisältämä ajatus suomalaisista metsistä on Sibeliukselle itselleen tyypillistä ironiaa. Sama ilmaisu löytyy päiväkirjasta ja kirjeenvaihdosta, ja aina saksaksi."

"Sen sijaan ajatukset kohtalotoveruudesta ja säteilevästä maasta eivät kuulosta Sibeliukselta. Mitä ilmeisimmin puhetta tehtiin siis alusta asti ryhmätyönä, eikä se kerro yhtään mitään Sibeliuksen asenteista tai poliittisesta aatemaailmasta."

Sibelius tuomitsi kansallissosialismin ja sen rotuopit päiväkirjassaan syyskuussa 1943.

Teksti: Laila Kangas

AVAINSANAT: kansallissosialismi, klassinen musiikki, natsi-Saksa, natsit, Sibelius, Sibelius-seura, skandaalit, säveltäjät

Anna palautetta sivun sisällöstä