Keskiajalta periytyvien, valtiovallan vuosittain määräämien säännökset nousivat 1950-luvulla keskustelun kohteeksi. 1960-luvulla niistä jo mellakoitiin.

Viinanjuonti oli rukouslauantaisin sallittua, tanssi ja teatteri eivät.

Vuonna 1965 nuoret sanoivat saaneensa alkusyyn metelöintiin poliisin käytöksestä. Helsingin Rautatieasemalla maleksivat nuoret perustelevat oleskeluaan sillä, ettei rukouslauantaina muita paikkoja ole tarjolla.

Lupien saanti tilaisuuksiin vaihteli paikkaunnittain. Toisin paikoin sai laulaa operettia, näyttää pornoelokuvia ja järjestää tanssia, toisaalla ei. Rukouspäiväasetusta kierrettiin kutsumalla tilaisuuksiin hengellisen säädyn edustajia.

Pääsiäislauantaina 1968 Rovaniemellä koettiin kansainvälisen tyylin mellakka: 200-300 nuorta niskoitteli poliisille, kivitti poliisiautoja ja ikkunoita ja sytytteli roskalaatikoita tuleen.

Rukouslauantaiden huvikielto päättyi vuonna 1968, ja vuonna 1984 huvikielto poistettiin myös itse rukouspäivien osalta.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: dokumenttiohjelmat, haastattelut, kapina, kiellot, mellakat, nuoret, nuorisokulttuurit, poliisi, Rovaniemi, rukouspäivät, uskonto, uutiset, vapaa-aika, yhteiskuntakritiikki, yhteisöt

Anna palautetta sivun sisällöstä