Rajan yli virtasi sotakorvaustuotteina kaikkea mahdollista, kuten laivoja, vetureita, koneita, laitteita, parakkeja ja puutaloja.

Korvausten kokonaismäärä oli 300 miljoonaa dollaria sotaa edeltäneen vuoden eli vuoden 1938 kurssin ja hintojen mukaan. Todellisuudessa korvausten hinta oli lähes kaksinkertainen, 500-600 miljoonaa dollaria.

Vuonna 1945 maksuaika pidennettiin kahdeksaan vuoteen. Tästä huolimatta korvausten maksaminen oli jättimäinen urakka.

Kuuden ensimmäisen korvausvuoden aikana Suomi toimitti sotakorvaustuotteita Neuvostoliittoon 340 000 vaunulastillista.

Jos nämä vaunut olisi asetettu peräkkäin, korvausjunan kokonaispituus olisi ollut 3 600 kilometriä.

Kun viimeinen tavaratoimitus syyskuussa 1952 ylitti rajan, Suomessa huokaistiin helpotuksesta.

Korvausurakan hyvänä puolena oli se, että varsinkin metalliteollisuutta oli pakko uudistaa, jotta maksuista selvittäisiin.

Teksti: Reijo Perälä

AVAINSANAT: armeijat, asemasota, aseveljeys, dokumenttiohjelmat, elintarvikkeet, evakot, evakuointi, filmikatsaukset, hyökkäyssota, jatkosota, kansallissosialismi, korvikkeet, Lapin sota, natsit, Pariisin rauhankonferenssi 1946, Pariisin rauhansopimus, presidentit, pula-ajat, puna-armeija, puolustusvoimat, rauhanneuvottelut, ravintolat, salakauppa, salakuljetus, sotakorvaukset, sotilasliitot, säännöstely, talvisota, toinen maailmansota, välirauha, YH, Ylimääräiset harjoitukset

Anna palautetta sivun sisällöstä