Asumisoikeuslain tultua voimaan kentän otti haltuunsa joukko tuttuja ns. yleishyödyllisiä rakennuttajayhtiöitä, joille on myönnetty erioikeus saada valtion asuntolainaa: etunenässä Sato, YH-Rakennuttajat, VVO ja Tarveasunnot.

Rahaa ne eivät sijoittaneet taloihin penniäkään. Asukkaat maksoivat omana pääomanaan 15 prosenttia rakennuskustannuksista ja loput rahoituksesta tuli lainana valtiolta. Senkin asukkaat maksavat vastikkeissaan viimeistä senttiä myöten.

Laki runnottiin eduskunnan läpi kovalla kiireellä. Kesken jääneitä osaketaloja muutettiin sen jälkeen asunto-oikeuskohteiksi ja otettiin asukkailta heidän 15 prosentin pääomapanoksensa ja loput valtiolta. Järjestelmä alkoi suoltaa asumisoikeusasuntoja.

Neljä vuotta asumisoikeusasunnoista tehdyn lain jälkeen eduskunta sääti uuden lain, joka nyt mahdollisti asumisoikeustalon rakentamisen ja omistamisen myös asukkaiden yhdistykselle. Neljän vuoden etumatkan turvin suuret rakennuttajayhtiöt olivat kuitenkin ehtineet vallata asumisoikeusmarkkinat niin, että yhdistyspohjainen aso-asuminen jäi Suomessa erikoisuudeksi. Aso-asunnoista vain alle kaksi prosenttia kuuluu asukkaiden yhdistyksille.

Mutta aso-asumisen suuri kysymys ei ole asumiskulujen suuruus juuri nyt, vaan asumisen hinta tulevaisuudessa. Tulevatko kustannukset helpottumaan, kunhan lainat saadaan maksetuksi pois? Sitähän tietysti odottavat asukkaat, joille luvattiin asumista omistusasunnon tapaan.

Teksti: Martti Backman, MOT

AVAINSANAT: Asokodit, asuminen, asumisoikeus, asumisoikeusasunnot, asunnot, asuntokanta, asuntolainat, asuntomarkkinat, elinkustannukset, Helsinki, Jyväskylän seudun asumisoikeusyhdistys, kannattavuus, kustannukset, lainsäädäntö, MOT, pettymys, rakennusala, rakennuttajat, Saarijärvi, Sato, Suomen Asumisoikeusasukkaat ry, Tarveasunnot, tutkiva journalismi, Tuusula, VVO, YH-Rakennuttajat, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä