Neuvottelut olivat äärimmäisen vaikeat ja kestivät melkein viisi kuukautta.

Suomea neuvotteluissa edustaneet miehet – J.K. Paasikivi, Väinö Tanner, Väinö Voionmaa ja Rudolf Walden – olivat jo kokeneita poliitikkoja, vaikka varsinainen uran huippukohta oli vasta edessä. Kaikista heistä tuli myöhemmin ministereitä, ja Paasikivi kohosi vaikeana aikana presidentiksi asti.

Pitkien neuvottelujen jälkeen Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin lokakuussa 1920. Suomi sai Petsamon, mutta toinen tärkeä aluevaatimus eli oikeus Itä-Karjalaan jäi toteutumatta.

Vaikka rauhansopimusta on jälkeenpäin pidetty Suomen kannalta edullisena, oikeisto piti Tarton rauhaa ”häpeärauhana” ja propagoi sitä vastaan.

Akateeminen Karjala-Seura, Lapuan liike ja Isänmaallinen Kansanliike olivat pettyneitä siihen, että Suur-Suomi jäi toteuttamatta ja että neuvottelijat taipuivat kompromisseihin.

Paavo Haavikon käsikirjoittama ja Erkki Tiihosen ohjaama tv-elokuva liikkuu kahdella aikatasolla. Vanhempi aikataso kertoo vuodesta 1920 ja uudempi tästä päivästä, jolloin suurmiehiä esittäneet näyttelijät tekevät turistimatkan Viroon ja muistelevat esittämiensä roolihenkilöiden vaikeaa tilannetta varsinaisissa neuvotteluissa.

Tv-elokuva päättyy presidentti Martti Ahtisaaren kesäkuussa 1999 pitämään puheeseen Karjalan Liiton kesäjuhlilla.

Teksti: Reijo Perälä

AVAINSANAT: Akateeminen Karjala-Seura, aktivismi, aktivistit, elokuvat, fiktio, hallitusmuodot, Isänmaallinen Kansanliike, itsenäistyminen, Itä-Karjala, jääkärit, kansalaissota, Lapuan liike, Petsamo, punavangit, sisällissota, suojeluskunnat, Suur-Suomi-aate, Tarto, Tarton rauha 1920, tasavalta, tasavaltalaisuus, televisioelokuvat

Anna palautetta sivun sisällöstä