Joutsenossa järjestetyssä työpajassa valokuvaajaharrastajat saivat tuhdin paketin sekä teoriaa että käytäntöä. Kuvaamista harjoiteltiin niin studiossa kuin luonnonvalossakin.

Vertaisryhmässä saatu palaute auttaa valokuvaajaa kehittämään tekniikkaansa, kertoo työpajan opettaja ja valokuvaaja Jussi Aalto. Nuorta Aaltoa akateeminen ura ei aikanaan juurikaan houkuttanut.

"Ajattelin, että miksi minä opiskelisin viis, kuus vuotta jotakin, mikä ei tippaakaan minua kiinnosta vain jotta voisin omalla ajalla harrastaa sitä mikä oikeasti kiinnostaa?”

Yliopistoopinnot vaihtuivat työpaikkaan valokuvaamossa. Sittemmin Aalto on työskennellyt paitsi ansioituneena valokuvaajana, myös opettajana. Aallon mukaan opettaminen on palkitsevaa, sillä myös opettaja oppii opettaessaan joka päivä.

Parhaimmillaan hyvä muotokuva kertoo jotakin oleellista kohteensa persoonasta. Suora katsekontakti on intiimi, joskus jopa pelottavan paljastava. Silmät, sielun peilit, tuntuvat avaavan joskus jopa turhankin suoran katseyhteyden sisimpään. Moni kuvattava valitseekin itsestään mieluummin otoksen, jossa katse on suunnattu kaukaisuuteen, poispäin kamerasta.

Valokuvaajan vaatimaton halu on tulla paremmaksi muotokuvaajaksi, jolla on paitsi silmää, myös rutkasti elämänkokemusta.

"Valokuvan ilmaisu ja tekniikka mulla on aika pitkälle hallussa, mutta henkisesti toivon vielä kasvavani. Ehkä vasta kahden-kolmenkymmenen vuoden kuluttua olen tarpeeksi kypsä ihmisenä ottaakseni parhaat muotokuvani."

Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti

AVAINSANAT: asiantuntijat, henkilökuvat, Joutseno, kurssit, muotokuvaus, opettajat, opetusohjelmat, urakehitys, uranvalinta, vaatimattomuus, valokuva, valokuvaajat, valokuvataide, valokuvaus

Anna palautetta sivun sisällöstä