Kansainvälisesti menestynyt uuden polven valokuvaaja Elina Brotherus etsii kuvissaan täydellisyyttä. Valtion taiteilija-apurahan turvin työskentelevä Brotherus asuu ja kuvaa Suomessa ja Ranskassa.

Dokumentti näyttää valokuvaajana työssään kahdessa kotimaassaan. Brotherus kertoo muun muassa muutostaan Ranskaan, elostaan Pariisissa ja toisaalta rauhallisessa Avallonin maakunnassa eritellen kaupungin ja maaseudun eroja työympäristöinä.

Avallonnissa Brotherus on innoissaan ympäristön loputtomista kuvauskohteista. "Täällä voi kuvata vuosikausia ilman, että aiheet loppuvat kesken." Kaupungissa Brotheruksen kuvaaminen jää sisätiloihin, sillä hän kokee, ettei mahdu ulos kaupungin melskeen sekaan kameran ja jalustansa kanssa.

Brotherus on moneen kertaan palkittu valokuvaaja. Vuonna 2004 hänelle myönnettiin pohjoismainen taidepalkinto Carnegie Award. Dokumentti vierailee Brotheruksen ja tämän töiden mukana Tukholmassa vastaanottamassa palkintoa ja Roomassa taidenäyttelyn pystytystä seuraamassa.

Kertomusta rytmittävät otteet Brotheruksen ainutlaatuisista työpäiväkirjoista.

Alun perin yliopistolla kemiaa opiskellut Brotherus vaihtoi luonnontieteet valokuvaukseen. Taiteiden maisteriksi hän valmistui Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta vuonna 2000.

Omakuvistaan tunnetuksi tullut Brotherus esiintyy itse suurimmassa osassa kuviaan. Hän kuvaa paljon alastonta vartaloa ja tutkii tarkasti ihmisen tunnemaisemaa ja mielenliikkeitä. Brotheruksen kuvien tunnelmassa on jotain hyvin vangitsevaa.

”Kauneus liittyy täydellisyyteen. Se läpäisee rintakehän. Mitä me tavoittelisimme työllä, ellemme sitä?” pohtii Brotherus eräässä katkelmassa työpäiväkirjastaan.

Brotherus on herättänyt kuvillaan myös kohua. Kuohunnan syynä ei ole kuitenkaan ollut taiteilijan alastomuus, vaan muut kuvaukseen liittyvät seikat. Vuonna 2004 porua herätti Brotheruksen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurista ottaman kuvan korkea hinta.

Alkuvuodesta 2011 Brotherus joutui kiivaan keskustelun keskiöön brittiläisen The Guardian -lehden verkkopalstalla. Aiheena oli Brotheruksen omasta tuotannostaan parhaaksi valitsemansa teos, jota hän ei kuitenkaan ollut varsinaisesti itse ottanut. Kaukolaukaisimen liian lyhyen johdon takia kameran nappia painoi kuvaustilanteessa paikalla ollut mies.

Teksti: Ida Karimaa

AVAINSANAT: alastomuus, Helsinki, henkilökuvat, kauneusihanteet, kaupunkikuva, maaseutu, maisemat, muotokuvat, muotokuvaus, naiskuva, palkinnot, Ranska, täydellisyys, ulkonäkö, valokuvaajat, valokuvat, valokuvataide, valokuvaus

Anna palautetta sivun sisällöstä