Tammisen romaanissa nelikymppinen kirjailijamies lähtee kolmikymppisen kaverinsa Hannun kanssa etsimään onnea. Sitä he etsivät haastattelemalla onnellisuustutkijaa, lottovoittajaa, taiteilijoita ja etsimällä nuoruuden rakkautta.

Kirjailija ei ole tässä tarinassa itse Petri Tamminen, vaan kuvitteellinen hahmo. Hän on kyllästynyt tasaiseen arkeensa, jota hän elää toimeliaan ja rakastavan vaimonsa Liisan sekä kahden tyttärensä kanssa.

Vaikka romaanissa Tamminen kirjoittaa kahden miehen onnenkaukopartiosta, päähenkilönä on kuitenkin Liisa. Hän panee kaiken alulle, sysii miestään töihin ja elää tyytyväisenä arkea. Tamminen ihmettelee miksi kirjailijamies ei huomaa, että hänen onnensa voisikin olla Liisan kanssa.

Liisan ja hänen aviomiehensä, kirjailijan, voi ymmärtää myös kahtena hyvin erilaisena ihmisenä – ei siis pelkästään naisena ja miehenä: toinen on se, joka tekee ja elää, eikä juuri kyseenalaista elämäänsä, toinen haaveilee, potee maailmantuskaa ja etsii jostain ulkopuolelta elämälleen merkitystä.

Tämän Petri Tamminen tiivistää kirjansa lopussa. Päähenkilö on saanut nenilleen ja sanoo kaverilleen Hannulle kyllästyneensä onnen etsintään: ”… ne ovat eri miehiä, jotka höpöttävät onnesta ja eri miehet, jotka elävät sitä”.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

AVAINSANAT: etsintä, huumori, kaunokirjallisuus, kirjailijat, kirjallisuus, kuvataiteilijat, matkakirjallisuus, matkat, menneisyys, mieskirjallisuus, onni, romaanit, tragikomiikka, tyttöystävät, unelmat, ystävät

Anna palautetta sivun sisällöstä