Hämäläisen mukaan autossa vallitsi tilanteeseen nähden vapautunut tunnelma, ja autossa olleet tekivät mm. sinunkaupat.

Tilanne tosin kiristyi, kun poliisi sulki matkareitin bensa-asemat eikä suostunut antamaan kaappaajalle uutta pakoautoa.

Poliisin ja autossa olleiden välillä käytiin yöllä kiivasta sananvaihtoa, ja Hämäläinen arvioi jo silloin, ettei tilannetta saada laukaistua.

Pankkivirkailijat olivat pyytäneet päästä pois autosta, mutta kaappaaja oli ilmoittanut, että tästä lähdetään "joko eteenpäin tai ylöspäin".

Poliisiylijohtaja Olli Urponen johti operaatiota Helsingistä käsin. Hän oli antanut ohjeen, että kaappaajan pitää antaa mennä. Paikalla olleet poliisit eivät kuitenkaan tätä totelleet.

Korkein oikeus tuomitsi toukokuussa 1993 Karhukoplaa johtaneen komisarion 6 000 markan sakkoihin kuolemantuottamuksesta ja virkavirheestä.

Sisäministeri Kaisa Raatikainen ei halunnut ottaa vastuuta tapahtuneesta. Raatikaisen ministeriuraa nakersi huonosti hoidetun panttivankitapauksen hoidon lisäksi laiska tiedottaminen Tshernobylistä saman vuoden keväänä.

AVAINSANAT: kaappaukset, Karhukopla, Mikkeli, panttivangit, panttivankidraama, poliisi, poliisihallinto, räjähdykset, vastuu, virkavirheet

Anna palautetta sivun sisällöstä