Jari Kelonen on 16-vuotias lahtelaispoika, joka oli aloittanut mäkihyppyharrastuksen nelivuotiaana ja joka harjoittelee kaksi ja puoli tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa.

Jari on asettanut itselleen määrätietoisesti tavoitteita, mutta häneen kohdistuu myös muiden - valmentajan, seuran, urheilun harrastajien, vanhempien - toiveita ja odotuksia. On pakko voittaa.

"Tappio merkitsee vain sitä, että ei ole treenattu tarpeeksi. Pitää lisätä harjoitusmääriä", sanoo Jari itse dokumentissa.

Urheilu on Jarin koko elämä. Dokumentti kysyy, mitä Jari on joutunut uhraamaan harrastukselleen. "Kun ei ole koskaan harrastanut muuta kuin mäenlaskua, niin ei tiedä, mistä on joutunut luopumaan", vastaa Jari.

Jari Kelosesta tuli kansallisen tason hyppääjä, mutta ei kansainvälistä huippuhyppääjää. Vuonna 1985 hän lopetti mäkihyppyharrastuksen. Nykyisin Jari Kelonen seuraa mäkihyppyä vain televisiosta.

"Dokumenttiin on rakennettu mahdollisuus, että Jarista ei tule huippuhyppääjää. Viimeinen kuva on viritetty teräsvaijeri, jolla Jari harjoittelee. Se on symboliikkaa sille, että tie on kapea ja sieltä voi pudota tosi helposti", muistelee ohjaaja Jukka Konttori haastattelussa 2007.

AVAINSANAT: dokumenttiohjelmat, haastattelut, harrastukset, kuri, Lahti, menestyminen, menestystekijät, mäkihyppy, nuoret, odotukset, perhesuhteet, päämäärät, tulevaisuus, valmennus, valmennusmenetelmät, valmentajat

Anna palautetta sivun sisällöstä