Joulukuun 1. päivänä 2006 Jukka S. Lahti palasi illanvietosta kotiinsa kello 23. Vaimon kertoman mukaan he olivat käyneet nukkumaan puolenyön aikaan ja heränneet muutaman tunnin kuluttua, kun joku rikkoi ulkoterassin oven ikkunan. Sisään oli tullut isokokoinen, tukevahko ja tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka puukotti Jukka S. Lahden hengiltä. Tunkeutuja haavoitti myös vaimoa Anneli Aueria. Perheen neljä lasta olivat myös tapahtuma-aikaan kotona. Auerin onnistui hälyttää apua, mutta kun poliisi ja ambulanssi saapuivat yhdeksän minuutin kuluttua, Lahden pelastamiseksi ei voitu tehdä enää mitään. Hän oli kuollut.

Poliisi lähti tutkimuksissaan siitä, että ulvilalaiseen omakotitaloon oli tunkeutunut tuntematon mieshenkilö. Terassilla ja vanhempien makuuhuoneena olleessa takkahuoneessa oli hajonneen ikkunan sirpaleita. Teräase oli talon keittiöstä otettu veitsi ja yhtenä lyömäaseena ilmeisesti oli käytetty takkahuoneesta saatua halkoa. Kuulusteluissa myös yksi perheen neljästä lapsesta oli kertonut isokokoisesta mieshenkilöstä. Väitetystä tunkeutujasta ei kuitenkaan saatu paljoakaan näyttöä. Vain veriset kengänjäljet ja yksi kurainen jälki sekä ruskeakirjavat tekokuidut viittasivat perheen ulkopuoliseen henkilöön. Myöskään hätäkeskukseen tulleen puhelun taustalta ei juuri kuulunut muita ääniä kuin Lahden tuskanhuutoa ja kamppailun ääniä.

Jukka S. Lahti oli Luvata Oy:ssä henkilöstöpsykologina. Yrityksessä oli aloitettu yt-neuvottelut, ja Lahden tehtävänä oli tukea henkilöstöä irtisanomisiin liittyvissä asioissa. Murhan motiivia haettiinkiin Lahden roolista työpaikallaan. Samoihin aikoihin Lahden tiedettiinkin saaneen erilaisia uhkauksia. Motiivi saattoi siis olla kosto.

Heinäkuussa 2007 Porin käräjäoikeus vangitsi porilaisen näyttelijän murhasta epäiltynä, mutta hänet vapautettiin muutamaa päivää myöhemmin, kun poliisi vakuuttui miehen syyttömyydestä. Saman vuoden joulukuussa Ulvilan surmajutussa tuli uusi käänne. Nyt poliisi tutki, liittyikö kolme viikkoa aikaisemmin paikallisen pubin edustalla tapahtunut väkivallanteko surmaan.

Syyskuussa 2009 tutkinnassa oli tapahtunut läpimurto. Poliisi pidätti vaimon Anneli Auerin todennäköisin syin epäiltynä. Auer kiisti aluksi syytteen, mutta myönsi sen sittemmin. Myöhemmin hän kuitenkin perui sen ja väitti poliisin painostaneen häntä kuulusteluissa, joiden aikaan hän oli väsynyt ja ahdistunut. Satakunnan käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi Anneli Auerin elinkautiseen vankeuteen murhasta. Päätös ei ollut yksimielinen. Yksi tuomari olisi vapauttanut Auerin kokonaan syytteistä.

Anneli Auer valitti tuomiostaan Vaasan hovioikeuteen, joka päästi Auerin vapauteen odottamaan hovioikeuden päätöstä. Heinäkuussa hovioikeuden yksimielisessä päätöksessä todettiin Anneli Auer syyttömäksi miehensä murhaan. Oikeuden perusteluissa syyttömyyttä puolsivat muun muassa Auerin ja perheen tyttären kertomukset ulkopuolisesta tekijästä sekä veriset kengänjäljet.

Vapauttavan tuomionsa jälkeen Auer arvosteli poliisin toimintaa, erityisesti peitepoliisitoimintaa. Peitepoliisina toiminut "Seppo" soluttautui Auerin ystäväksi ja pyrki saamaan tietoja muun muassa Auerin luonteesta. Myös syyttäjä arvosteli poliisia väittämällä rikospaikkatutkimuksia puutteellisiksi.

Elokuun 1. päivä 2011 syyttäjä ilmoitti hakevansa tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.


Teksti: Sirpa Jegorow

AVAINSANAT: elinkautinen vankeus, epäily, hovioikeudet, hätäpuhelimet, käräjäoikeudet, murha, murhaajat, oikeudenkäynti, poliisit, puukotus, rikokset, Satakunnan käräjäoikeus, Satakunta, todisteet, uhkailu, Ulvila, Ulvilan murha, Ulvilan surma, Vaasan hovioikeus

Anna palautetta sivun sisällöstä