1990-luvun Suomi kärvisteli laman kourissa. Raju taantuma heikensi myös rock-klubien, paikallisradioiden ja keikkabändien toimintaedellytyksiä.

Vuosikymmenen alun suomirap teki "konemusiikista" näkyvän ilmiön suomalaisessa populaarimusiikissa. 1990-luvun puolivälissä pinnalle nousi elektroninen tanssipop mm. Taikapeilin, Aikakoneen ja XL5:n muodossa.

Hittilistoilla komeilivat iskelmää ja rock-aineksia yhdistelevä keskitien pop. Vanhat suomirokkarit voivat silti yhä paksusti, ja heidän manttelinperijöikseen nousi uusia nimiä: CMX, Kolmas Nainen, Neljä Ruusua ja Don Huonot.

Rock kuului jo ikään kuin maisemaan, ja siitä oli tullut jo siinä määrin yleismusiikkia, että monet soimasivat sitä keskiluokkaistumisesta ja aikuistumisesta.

Kansainväliset jättiyhtiöt valtasivat lopullisesti johtoaseman Suomen markkinoilla. Samaan aikaan suomalaista vaihtoehtorockia vietiin 22-Pistepirkon johdolla ulkomaille koko ajan enemmän ja enemmän.

Rock oli peruuttamattomasti hajonnut erilaisiin alakulttuureihin ja makuryhmiin. Radiokanavia suunnattiin osayleisöille, joiden ei tarvinnut piitata pätkääkään muiden musiikkimieltymyksistä.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: 22-Pistepirkko, Aikakone, CMX, dance, Don Huonot, Eläkeläiset, hip hop, laulaja-lauluntekijät, laulajat, musiikki, musiikkiesitykset, muusikot, popmusiikki, rap, Raptori, rock, rockyhtyeet, soul, Suurlähettiläät, Tehosekoitin, XL5

Anna palautetta sivun sisällöstä