yle.fi




Elävä arkisto / Ulkomaat / Maailmanpolitiikka / Apartheid ja Etelä-Afrikka /

Etelä-Afrikassa vain valkoinen sai olla eri mieltä

1965

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).
Kuva: Johannesburg, Etelä-Afrikka.
(1952)
YLE -kuvanauhalta

Vuonna 1965 Etelä-Afrikassa sai arvostella hallituksen politiikkaa, jos ihonväri oli oikea. Maan todelliselta oppositiolta oli kielletty poliittisen vaikuttamisen mahdollisuus.

Etelä-Afrikassa vierailevalle reportterille todisteltiin mielellään maan vapautta. Valkoisille se olikin vapaa, koska he liikkuivat vain omissa piireissään, Erkki Hatakka toteaa reportaasissaan.

Hallitus väitti monirotuista valtiota mahdottomaksi samaan aikaan kun Yhdysvalloissa pyrittiin takaamaan samat kansalaisoikeudet kaikille. Hatakan haastatteleman buuripäätoimittajan mukaan eri rotujen sekoittaminen ei saisi aikaan kuin riitoja ja yhteenottoja. "Pyrimme helpottamaan rotujen välisiä suhteita pitämällä rodut erillään."

Apartheidia kannattavan nationalistipuolueen kannatus oli kasvussa. Vain pieni vähemmistö valkoisista puolsi täydellistä tasa-arvoa.

Suurin virallinen oppositiopuolue, Yhdistynyt puolue, oli rotuerottelun jatkamisen kannalla, vaikka vastustikin tiukkoja apartheidlakeja. Pienen edistyspuolueen mielestä rotuerottelu oli lopetettava, mutta sekin oli valmis takaamaan äänioikeuden mustille ja värillisille takaamiseen vain valikoiden, tulotason ja koulutuksen mukaan.

Afrikan kansalliskongressista eli ANC;sta oli 1950-luvun kuluessa kehittynyt todellinen hallituksen vastapooli. ANC oli osa roturajat ylittävää kongressiliikettä, joka syntyi apartheidin kiristyessä.

Liikkeeseen kuuluivat ANC:n lisäksi värillisen väestön kongressi, intialaisten kongressi, radikaalin valkoisen väestön demokraattinen kongressi ja ammattiyhdistysten kongressi. Luthuli sai vuonna 1960 Nobelin rauhanpalkinnon väkivallattomasta kamppailusta apartheidia vastaan.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: aasialaiset, Afrikan kansalliskongressi, Afrikka, afrikkalaiset, ANC, apartheid, erilaisuus, erottelu, Etelä-Afrikka, etniset ryhmät, ihmisoikeudet, intialaiset, mielipiteet, mustat, Nobelin palkinnot, oppositio, puolueet, reportaasit, rotusyrjintä, sananvapaus, vallankäyttö, vapaudenriisto, vapaus, vastarinta, väkivallattomuus, värilliset

Anna palautetta sivun sisällöstä

Lähetä artikkelin linkki


Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
Oikeus olla eri mieltä.

HAASTATELTAVAT: Oliver Tambo, Helen Sussman, Devillius Graaf, Allan Pagen, Alex La Guma, Nimrod Kele
MUUT HENKILÖT: Hendrik Verwoerd, Albert Luthuli

OHJELMAN TEKIJÄT:
Toimittaja: Erkki Hatakka

Kuva: Johannesburg, Etelä-Afrikka. (1952) YLE -kuvanauhalta

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Elävä arkisto

Tulosta sivu Ylös

Julkaistu 08.09.2006

Hae Elävästä arkistosta

Yllätä itsesi

Elävän arkiston nettiradio

Elävä arkisto -visa

Elävä arkisto Facebookissa

Elävä arkisto Twitterissä