Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kuva ja muoto / Taiteilijakuvia /

Andy Warhol - kaikki on hyvää

1968

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Otteita J. O. Mallanderin esittelystä 07.04.1968 | kesto: 17:55 (Audio)

Suomalainen kuvataiteilija J. O. Mallander haastatteli aikansa poptaiteen radikaaleinta nimeä ja underground-elokuvan pioneeria Tukholmassa vuonna 1968.

Slovakialaiset sukujuuret omannut Andy Warhol (1928 - 1987) tuli 1960-luvulla tunnetuksi epäsentimentaalisilla, sarjatyönä silkkipainetuilla pop-taideteoksillaan, joiden aiheet olivat mahdollisimman banaaleja ja populaareja, kuten Marilyn Monroe, säilykepurkit, Coca-Cola tai dollarin seteli. "Kaikki on hyvää", oli muuan hänen iskulauseistaan.

Warhol ei tunnustanut töidensä sisältävän yhteiskuntakritiikkiä tai ironiaa, vaikka aikalaiset sitäkin niissä näkivät. Dollarin seteli oli yksinkertaisesti aihe, joka kosketti taiteilijaa syvimmin. Hän ilmoitti tekevänsä taidetta vain ansaitakseen rahaa.

Myös Warholin elokuvat oli tehty ilman ilmeisiä taiteellisia päämääriä. Ne kuvasivat yksinkertaisia, pitkitettyjä tapahtumia, kuten syömistä (Eat, 1963), suudelmaa (Kiss, 1963) tai parturissa käyntiä (Haircut, 1963). Pisimpiä - ja monien mielestä koettelevimpia - olivat Sleep (1963) ja Empire (1964), joissa liikkumaton kamera kuvasi nukkuvaa ihmistä ja pilvenpiirtäjää tunti toisensa jälkeen.

New Yorkin seksuaalista ja huumehuuruista puolimaailmaa esittelevä Chelsea Girls (1966) aloitti Warholin menestysfilmien kauden. Samoihin aikoihin hän aloitti yhteistyön Velvet Underground -yhtyeen ja Lou Reedin kanssa.

Warholin vaikutus näkyi myös Suomen 1960-luvun avantgardetaiteessa. Kun hän saapui vuonna 1968 Tukholman Moderna Museetissa pidetyn näyttelynsä avajaisiin, oli paikalla myös kiitikko ja kuvataiteilija J. O. Mallander. Yleensä lakonisiin vastauksiin mieltynyt Warhol herkesi haastattelussa yllättävän monisanaiseksi.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: dokumenttiohjelmat, elokuvailmaisu, elokuvainstallaatiot, elokuvat, henkilökuvat, kuvataide, kuvataiteilijat, ohjaajat, poptaide, rock, rock and roll, underground, video