Etelä-Savosta Hirvensalmelta kotoisin oleva Ahti Karjalainen aloitti uransa Maalaisliiton palveluksessa lehtimiehenä toisen maailmansodan jälkeen.

Kirjoittavasta toimittajasta tuli puolueen lehdistösihteeri 1940-luvun lopulla, ja hän tutustui joukkoon samanlaisia ajattelijoita.

Karjalainen kuului tuolloin nk. K-ryhmään, johon kuuluivat mm. Urho Kekkonen, puoluesihteeri Arvo Korsimo ja ministeri Kauko Kleemola. Luotettuna miehenä Karjalaisesta tuli vuonna 1950 pääministeri Kekkosen sihteeri.

Ennen 1962 alkanutta pääministeriyttä Karjalainen ehti toimia Suomen Pankin tutkijana, valtiovarainministerinä, kauppa- ja teollisuusministerinä sekä ulkoministerinä.

Karjalaisen enemmistöhallitus istui huhtikuusta 1962 vuoden 1963 loppuun eli 615 päivää. Hallituksessa olivat mukana maalaisliiton lisäksi kokoomus, RKP, TPSL (Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto) ja SK (Suomen Kansanpuolue).

Vasemmisto-oppositio esitti Karjalaisen hallitukselle useita välikysymyksiä mm. palkkoihin ja elinkustannuksiin liittyen. Etenkin SKDL:n Hertta Kuusinen käytti useita puheenvuoroja politiikan suunnan muuttamiseksi.

Ammattiyhdistystä lähellä olleet TPSL:n ministerit lähtivät hallituksesta lokakuussa 1963, mutta ministerivaihdoksista huolimatta hallitus oli liian laajapohjainen vallinneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Koko syksyn kestäneen hallituskriisin jälkeen Karjalaisen I hallitus korvattiin Reino Lehdon johtamalla virkamieshallituksella.

Karjalainen jatkoi ministeriuraansa useissa eri hallituksissa, ja seuraavan kerran hän nousi pääministeriksi 1970 aloittaneeseen kansanrintamahallitukseen.

Teksti: Paavo Rytsä

AVAINSANAT: eduskunta, eteläsavolaiset, hallituksen muodostaminen, hallitukset, hirvensalmelaiset, ministerit, puheet, pääministerit, savolaiset, valtioneuvosto, välikysymykset

Anna palautetta sivun sisällöstä