Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kirjat ja kirjoittajat / 1960-luvun kirjailijoita /

Vallan mies Arvo Salo

2002

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Itse asiassa kuultuna: Arvo Salo 01.05.2002 | kesto: 52:52 (Video)

Miten pyhäkoulun priimuksesta tuli Ylioppilaslehden päätoimittaja, Lapualaisoopperan luoja, runoilija, kirjailija ja taiteilijaprofessori. Poliitikkona Arvo Salo oli 1960-luvun alun poliittisen radikalismin symboli.

Salo roikkui vallan kahvassa kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana ja ministerinä. Mies oli ihastuttaja ja vihastuttaja, monen lahjan ja monen toimen mies.

Keskustelun alkajaisiksi Salo kertoo kuinka maalaispoika omaksui urbaaniin ulkoasun: aloitti kirjallisuuden opintonsa Helsingin yliopistossa ja liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Merikarvialalaispojan sopeutumista Helsinkiin auttoi hyvä itsetunto ja muisti sekä sukkela ulosanti.

Salo toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuodesta 1959 vuoteen 1961. Salo toi mukanaan uudenlaisia mahdollisuuksia ja intressejä lehden kehittämiseen. Ylioppilaat janosivat kulttuuria noina vuosina, kulttuuritilaisuudet olivat loppuunmyytyjä, ja Ylioppilaslehti oli mukana tarjoamassa virikkeitä ja kertomassa kulttuurialueen tapahtumista. 1960-luku oli Salon huippukautta. Salo kertoo Lapualaisoopperan synnystä ja esityksen vaikutuksista. Teos opetti ettei väkivaltaan saa vastata väkivallalla. Salo oli pasifisti, jonka taistolaisiksi kääntyneet ystävät olivat mukana Ylioppilastalon valtaamisessa.

Ylioppilaslehden jälkeen Salo siirtyi Helsingin Sanomiin ja sieltä Demarilehteen. Eduskuntaan Salo nousi vuonna 1966. Pudottuaan eduskunnasta vuonna 1970 Salo omistautui kulttuurityölle, hän toimi Elokuvasäätiön puheenjohtajana ja suosittuna luennoitsijana. Samalla hän kirjoitti ahkerasti eri lehtiin. Takaisin politiikkaan Salo palasi vuonna 1979 ja toimi kulttuurimies hetken ministerinäkin vuonna 1983.

Keskustelun lopuksi Salo kertoo kirjastaan "Vallan miehet". Kirjassa hän luonnehtii Suomen tärkeitä päättäjiä ja sitä tarmoa, jolla he ovat luoneet poliittisen uransa. Täydellisyyttä tavoittelevalla boheemilla oli haastattelija Arvo Tuomisen mukaan ennätys ilmestymättömien kirjojen määrässä. Koko elämänsä kirjoittanut mies ei koskaan päässyt kirjoittamiseen liittyvästä rimakauhusta.

Teksti: Emilia Kemppi

AVAINSANAT: dokumenttiohjelmat, elämänmuutokset, henkilökuvat, intohimo, kansanedustajat, kasvu, kehitys, keskustelut, kirjailijat, kirjallisuus, lahjakkuus, merikarvialaiset, näytelmät, poliitikot, politiikka, satakuntalaiset, sosiaalidemokraattiset puolueet, työura, uravalinta, valta, yhteiskunnallinen teatteri