Monet novellit lähtevät liikkeelle lapsenkaltaisesta, yksinkertaisesta kysymyksestä: missä junat kääntyvät. Juuri sen vuoksi ne paljastavatkin maailmasta tärkeimpiä ja lopulta itsestään selviä asioita, mutta jotka siksi jäävät meiltä näkemättä.

Novelleissa liikutaan aikuisten ja lasten maailmoissa, eivätkä ne yleensä kohtaa toisiaan. Pasi Ilmari Jääskeläinen tavoittaa teksteissään myös aikuisessa lymyilevän lapsen.

Novellit ravistelevat käsityksiämme siitä, mitä on aika ja mikä on todellista. Se mikä minusta kestää kolme päivää, voi sinusta tuntua puolelta vuodelta - ja molemmat ovat aivan yhtä totta.

Jääskeläinen kyseenalaistaa myös tieteen keinot selittää maailmaa.

Tarinat ovat varsinaista mielen venyttelyä. Kun hän vaihtaa todellisuuden yllättäen toiseksi, mahassa vihlaisee aivan kuin vuoristoradassa ja samalla piintyneet ajatuksenkiinnikkeet napsahtelevat irti kuin pyykkipojat narulla.

Harvoin lukee näin mielikuvituksellista ja rikasta tarinankerrontaa sekä komeaa kieltä.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

AVAINSANAT: fantasiakirjallisuus, kaunokirjallisuus, kirjailijat, kirjallisuus, maaginen realismi, novellit, tieteiskirjallisuus, unet

Anna palautetta sivun sisällöstä