Elävä arkisto / Kotimaa / Luonto ja eläimet / Viikon luontoääniä /

Tikat, kehrääjät ja kiitäjälinnut

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Kehrääjä kesto: 2:28 (Audio)
Käenpiika kesto: 2:26 (Audio)
Käpytikka kesto: 5:16 (Audio)
Palokärki kesto: 3:07 (Audio)
Pikkutikka kesto: 2:04 (Audio)
Pohjantikka kesto: 2:09 (Audio)
Tervapääsky kesto: 2:05 (Audio)
Valkoselkätikka kesto: 2:49 (Audio)

Tikkalinnut omaavat vahvan ja kovan nokan, jolla ne voivat hakata puuhun koloja pyydystääkseen pitkällä tahmealla kielellään hyönteisiä. Kiitäjälinnut ovat saaneet nimensä lyhyistä jaloistaan, jotka ne lentäessään nostavat lähelle ruumistaan, jolloin linnut näyttävät jalattomilta. Kehrääjälinnut ovat öisin liikkuvia hyönteissyöjiä.

Kehrääjä elää etelässä avoimilla tai puoliavoimilla mäntykankailla ja mäntyvaltaisissa sekametsissä. Ilta- tai aamuhämärissä voi kuulla Kehrääjän surinan kallionmänniköistä tai harjumänniköiden hakkuualueilta.

Käenpiikaa tavataan valoisissa lehti – ja sekametsissä, havumetsissä, puutarhoissa, puistoissa, niityillä ja rannikolla. Alkukesästä sen kuuluva soidinkimitys tekee siitä helposti havaittavan.

Käpytikka elää havumetsäalueella kaikentyyppisissä metsissä. Pesimäkauden alussa se on äänekäs, ja sen voi vielä kuulla kesäkuussa varoittelun ja runkojen koputtelun perusteella.

Palokärki pesii mieluiten vanhoissa hongikoissa. Se kelpuuttaa myös muunlaiset vanhat metsät. Sen ääni on voimakas ja kantava 10-20 tavuinen kui kui. Soidinhuuto on petolintumainen ja lentoääni raikuva kry kry kry.

Pikkutikka viihtyy vesistöjen pilkkomissa lehtimetsissä, joissa on lahoja lehtipuita sekä lähellä asutusta ja viljelyksiä. Soidinhuuto on nopeaa, kimittävää ja kireää.

Pohjantikan elinaluetta ovat kuusikot, joissa on runsaasti lahoja puita. Pohjoisessakin kuusikot ovat suotuisampia, mutta ne kelpuuttavat myös kuusivaltaiset sekametsät.

Tervapääskyt pesivät mieluusti valmiisiin pönttöihin tai rakennuksiin. Se on eloisa lintu ja sen ääni on kirkuva.

Valkoselkätikka elää rehevissä lehtimetsissä ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä. Suomessa laji on uhanalainen. Valkoselkätikan tunnistaa sen selässä olevista valkoisista, vaakasuorista raidoista tai pitkäkestoisesta rummutusäänestä.

Tekstit: Outi Heinonen