Kekkosella oli Karin mielestä ihmeellinen lahja herättää vastustusta, mutta myös kyky murtaa tuo vastarinta. Se ärsytti Karia, mutta myöhemmin hän kertoo oppineensa yrmmärtämään sitä: ei loputtomasta kissanhännänvedostakaan mitään tule. Toisaalta jos jokainen asia oli kiinni Urkista, voitiin kysyä missä suhteessa tämä oli demokratiaan.

Karin Kekkos-hahmo ei vuosien varrella ulkonaisesti juurikaan muuttunut, vain kunniamerkit lisääntyivät. Yleisö oli tottunut näkemään hänet tietynlaisena, heti tunnistettavana figuurina. Pikkulapsetkin vaativat, että Kekkosella pitää olla silmälasit, kalju kupoli, terävä nokka ja silinteri

Kekkosen päästessä presidentiksi 1956 odotettiin, ettei Kari jatkaisi hänen piirtämistään. Aikaisempiakaan presidenttejä ei ollut tapana käyttää pilapiirroksissa. Kekkonen ja mm. hänen värikkäät sanontansa pakottivat Karin jatkamaan: ”UKK tarjosi kapulaa käteen, ei sitä voinut olla piirtämättä.”

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: haastattelut, huumori, isänmaallisuus, kriittisyys, kuvataide, pilakuvat, pirkanmaalaiset, poliittinen huumori, politiikka, presidentit, suomettuminen, sääksmäkeläiset, valkeakoskelaiset

Anna palautetta sivun sisällöstä