Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Teatterin ja tanssin tekijät / Suomalaisia näyttelijöitä lavoilla ja valkokankailla /

Eeva-Kaarina Volanen muistelee

1999

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Tanssin kautta teatteriin 05.02.1999 | kesto: 32:54 (Video)

Akateemikko ja näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen kertoo viimeiseksi jääneessä haastattelussaan pitkästä teatteriurastaan, näyttelijän työstä ja teatterin merkityksestä omalle elämälleen.

Eeva-Kaarina Volanen (1921 - 1999) syntyi Kuusankoskella. Hän vertaakin näyttelijän ja miksei yleensäkin ihmisen elämää kosken pauhuun ja pyörteisiin: komeaa ja kiehtovaa, mutta myös vaarallista. Lisäksi se on täynnä vauhtia, välillä edessä on suvanto. Jossain kaukana virta tasaantuu ja laskee mereen.

Eeva-Kaarina Volanen ei koskaan varsinaisesti päättänyt ryhtyä näyttelijäksi. Sellainen hänestä vain tuli. Nuorelle Volaselle liikunta oli tärkeää ja hän harrastikin tanssia. Omien sanojensa mukaan hän ajautui teatterialalle juuri tanssin ja liikunnan kautta. Volanen oli oppilaana legendaarisen Hilma Jalkasen tanssikoulussa, jossa keskeinen oppi oli ottaa mallia eläinten tavasta liikkua.

Vuonna 1945 Volanen aloitti työnsä Kansallisteatterissa Helsingissä. Teatterin suuret tähdet Tauno Palo, Ansa Ikonen, Aku Korhonen eivät pelottaneet Volasta, sillä hänellä ei ollut itsensä suhteen suuria vaatimuksia eikä hän odottanut, että hänelle tuotaisiin rooleja. Hän oli myös hyväksynyt mahdollisuuden, ettei teatteriura olisikaan häntä varten ja siksi hän oli varautunut henkisesti lähtemään teatterista.

Väitteet näyttelijöiden itsekeskeisyydestä Volanen haluaa kumota. Hän mukaansa näyttelijät eivät luule itsestään mitään. Päinvastoin. Jokaisella on tekemistä itsensä kanssa, ja ennen esitystä näyttelijä yrittää pitää itsensä koossa. Tulee myös hetkiä, jolloin näyttelijä tuskailee, miten hän pärjää roolissaan. Volanen toteaa, että taannoin hän oli vähällä kieltäytyä menemästä yleisön eteen, sillä hän oli alkanut hermostuttaa niin kovin. Ramppikuume ei hellitä, vaikka kokemusta olisi jo karttunut.

Eeva-Kaarina Volanen työskenteli Kansallisteatterissa 45 vuotta, mutta ohessa hän näytteli myös lukuisissa elokuvissa, joista tunnetuimpia ovat Ruma Elsa ja Katupeilin takana. Jäätyään eläkkeelle teatterista Volanen jatkoi näyttelemistä ja esiintyi omissa runoiltamissaan.Eeva-Kaarina Volanen oli arvostettu ja palkittu näyttelijä. Hän sai muun muassa Pro Finlandian, Ida Aalberg -palkinnon sekä elokuva-alan Jussi-palkinnon neljä kertaa.

Teksti: Sirpa Jegorow

AVAINSANAT: elokuvanäyttelijät, esiintymispelko, filmitähdet, Helsinki, kuusankoskelaiset, Kuusankoski, kymenlaaksolaiset, näyttelijät, näyttämötaitelijat, ramppikuume, roolit, tanssi