1940-luvulla tultaessa suomalaisia koteja koittelivat sota ja pula-aika. Asuntotuotantoa helpottamaan laadittiin Arava-järjestelmä, jonka tavoitteena oli tarjota kohtuuhintaisia asuntoja.

Uudet arava-talot, 50-luvun lähiöt ja maaseudun tyyppitalot toivat olohuoneen jokaiselle, jolla oli varaa. Köyhimmät joutuivat tyytymään yksiöön. Ruotsista käännetty termi arkihuone korvautui englannista käännetyllä olohuone-sanalla.

Pula-ajan ankeat värit vaihtuivat eloisampiin sävyihin ja vuodesohva syrjäytti hetekan. Uutena materiaalina sisustukseen ilmestyi muovi. Huonekalujen ja tavaroiden ei tarvinnut enää kestää sukupolvelta toiselle.

Lehdissä kirjoitettiin suomalaisesta uudesta kodista. Uusi muotoilu huonekaluissa, käyttöesineissä ja tekstiileissä muutti koteja esteettisempään suuntaan. Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen sanoin: ”Suomi lakkasi olemasta urheilumaa, siitä tuli designin maa”.

1960-luvulla perhe-elämä keskittyi yhä enemmän ydinperheen ympärille. Työ eriytyi kotielämästä ja asumisessa korostui vapaa-aika. Televisio yleistyi vauhdilla ja muutti olohuoneen sisustusta, joka rakentui nyt tv:n ympärille.

Televisio vaikutti jälleen sisustukseen 70-luvulla, kun tv-sarjoissa nähdyt amerikkalais- ja englantilaistyyliset muhkeat huonekalut ängettiin myös suomalaisten koteihin. Ulkomailta omaksutut vaikutteet pyyhkäisivät hetkeksi pois suomalaisen pelkistetyn muotoilun.

Teksti: Heidi Sommar

Lisätietoa suomalaisen arjen ja kotien historiasta EilisVision nettisivuilla:

AVAINSANAT: arki, arkkitehtuuri, asuminen, asunnot, asuntopolitiikka, Avotakka, elinolot, huoneet, huonekaluliikkeet, huonekalut, huonekaluteollisuus, kalusteet, kaupungistuminen, koti, käsityöt, modernisaatio, muotoilu, olohuoneet, sisustus, sisustuslehdet, sisustussuunnittelu, sisustustaide, sohvat, tekstiilit, televisio, työelämä, vapaa-aika

Anna palautetta sivun sisällöstä