Elävä arkisto / Musiikki / Klassinen musiikki / Suuret laulajat /

Ida Ekman: Largo

1904

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Largo (Frondi tenere e belle – Ombra mai fu) vuosi 1904 | kesto: 3:35 (Audio)

Sopraano Ida Ekman (1875-1942) oli yksi 1900-luvun vaihteen suomalaisen musiikkielämän nousukauden edustajista.

Ekman teki kansainvälisen uran sielukkaana ja hienostuneena lied-laulajana. Aktiiviuransa jälkeen hän toimi arvostettuna laulupedagogina.

Levylaulajana Ida Ekman teki lyhyen mutta edustavan uran 1904-08. Hän levytti Sibeliusta, muita koti- ja ulkomaisia laulusäveltäjiä, kansanlauluja ja ooppera-aarioita.

"Largo (Frondi tenere e belle – Ombra mai fu)" on resitatiivi ja aaria Georg Friedrich Händelin oopperan Serse (Xerxes) 1. näytöksestä. Äänitys on tehty Helsingissä 1904. Säestäjänä on todennäköisesti Ida Ekmanin puoliso Karl Ekman.

Teksti: Johanna Nuorivaara

AVAINSANAT: Helsingin musiikkiopisto, laulajat, laulumusiikki, lied-laulaja, musiikki, näyttämötaiteilijat, ooppera, opettajat

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Ida Paulina Morduch syntyi Helsingissä 22.4.1875. Lauluopinnot hän aloitti Helsingin musiikkiopistossa 1891 Abraham Ojanperän johdolla. Tarina kertoo, että Ojanperä löysi laulajattaren oppilaakseen sattumalta kuullessaan tämän laulavan avoimen ikkunan ääressä.

1892-95 opinnot jatkuivat apurahan turvin Wienissä Pauline Luccan johdolla. Tuona aikana laulajatar otti käyttöönsä taiteilijanimen Ida Morny, mutta luopui siitä avioituessaan 1895 opiskelutoverinsa pianisti-kapellimestari Karl Ekmanin (1869-1947) kanssa.

Ekman kokeili taitojaan myös oopperassa. Hänellä oli kiinnitys Nürnbergin kaupunginteatteriin näytäntövuodeksi 1896-97, mutta ooppera ei kuitenkaan ollut hänen ominta alaansa.

Ekman omistautui yksinlaululle ja konserttikiertueille, mutta sisällytti ooppera-aarioita konserttiohjelmistoonsa ja teki joskus satunnaisia vierailuja oopperanäyttämöille. Uusi valtion apuraha mahdollisti vielä yhden opintomatkan 1898-99, tällä kertaa Pariisiin Eugenie Colonnen oppilaaksi.

1900-luvun alussa Ekman oli maineensa huipulla. Hän teki laajoja konserttikiertueita puolisonsa kanssa Keski-Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa. Ekman esiintyi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 yhdessä Aino Ackten ja Maikki Järnefeltin kanssa, lauloi niin Richard Straussille kuin Johannes Brahmsillekin ja teki konserttikiertueen yhdessä Edvard Griegin kanssa.

Ekman oli ensimmäinen laulajatar, joka konsertoi yksinomaan Jean Sibeliuksen yksinlauluista koostuvalla ohjelmistolla. Sibelius omisti hänelle useita laulujaan ja oli sitä mieltä, että Ekman oli ainoa kotimainen laulajatar, joka oli sisäistänyt hänen musiikkinsa niin, ettei sortunut ylitulkintoihin, kuten joidenkin laulajattarien kohdalla saattoi tapahtua.

1910 ja -20 –lukujen taitteessa Ekman lopetti aktiivisen laulajanuransa ja siirtyi kokonaan opetustyöhön. Jo vuodesta 1912 lähtien hän järjesti säännöllisesti oppilaskonsertteja, joiden tuotto luovutettiin hänen perustamalleen säätiölle kotimaisten taiteilijoiden tukemiseksi.