Neuvostoarmeijan muistomerkki Tallinnan keskustassa oli ollut vironvenäläisten perinteinen kokoontumispaikka esimerkiksi toukokuun voitonpäivänä.

Patsas oli jo ennen siirtämistään toiminut pohjana lukuisille yhteenotoille kantaväestön ja Viron venäläisvähemmistön välillä.

Vuonna 2005 raportoitiin patsaan töhrimisestä punaisella maalilla voitonpäivänä. Siirtovalmisteluiden alla helmikuussa 2007 puhkesi patsaan luona tappelu, kun joukko kansallismielisiä virolaisia yritti tuoda patsaalle ruusujen sijaan piikkilankaa puna-armeijan päivänä.

Huhtikuussa 2007 aloitettiin kaivaukset muistomerkin alle haudattujen vainajien siirtämiseksi.

Mielenosoitukset patsaan siirtämistä vastaan yltyivät Tallinnassa väkivaltaisiksi mellakoiksi huhtikuun lopulla. Kaksi yötä kestäneissä mellakoissa sai surmansa venäläisnuori Dmitri Ganin.

Viron ja Venäjän välit kiristyivät äärimmilleen patsaskiistan aikana. Venäjä oli vastustanut patsaan siirtoaikeita alusta asti, ja heti siirron jälkeen Virossa vieraillut Venäjän duuman valtuuskunta vaati aluksi jopa Viron hallituksen eroa.

8. toukokuuta 2007 Viro järjesti muistotilaisuuden, jossa hallituksen edustajat laskivat seppeleen pronssisoturipatsaan juurelle sen uudella paikalla Tallinnan sotilashautausmaalla. Tapaus oli ensimmäinen laatuaan itsenäisen Viron historiassa, ja sitä pidettiin vironvenäläisten keskuudessa tärkeänä kädenojennuksena venäläisvähemmistölle.

Teksti: Arsi Alenius

AVAINSANAT: haudat, hautamuistomerkit, hautapaikat, hautausmaa, kriisit, mellakat, miehitetyt alueet, miehitys, mielenosoitukset, muistomerkit, neuvottelut, patsaat, riidat, sosialistinen realismi, Tallinna, ulkopolitiikka, vastustus, veistokset, Venäjä, Viro, voitonpäivä, väestöryhmät

Anna palautetta sivun sisällöstä