Rock´n´roll nousi maihin Suomeen 1950-luvun puolivälissä, ja myyttinen Amerikka alkoi suodattua suomalaiseen nuorisokulttuuriin. 1960-luvulla afro-amerikkalainen musiikki iski toisen kerran, tällä kertaa muodikkaassa englantilaisten rhythm and blues-yhtyeiden sointiin kätkeytyneenä.

Suomen musiikillinen maaperä on routainen, mutta 1970-luvun alussa villi rytmi löi itsensä lopulta läpi. Rock´n´rollin mukana tuli Amerikan rikas juuriperinne kantreineen ja blueseineen. Jenkkikulttuurista ammensivat niin Hurriganesin ja Teddy & The Tigersin tapaiset massailmiöt kuin outo yksinäinen cowboy Tommie Mansfield.

Amerikan perintö kuului J. Karjalaisen ja Tuomari Nurmion omaperäisissä lauluissa. 1980-luvulla se sulatui Peer Güntin ja Melrosen aggressiiviseen perusrockiin. Vuosikymmeniä kestäneen kylvövaiheen jälkeen juurevia perusarvoja kunnioittavasta musiikista on tullut pysyvä osa suomalaisen rockin tyylikirjoa.

Amerikka on ollut täällä ihailun ja vihan kohde, fantasiamaa, tyylin tyyssija ja ikuinen inspiraation lähde, joka tänä päivänä ruokkii rikasta retro-kulttuuria. Perifeerinen pohjoinen maa on kasvattanut liudan maailman luokan roots-muusikoita.

AVAINSANAT: amerikkalaisuus, blues, country, Ducktails, Hurriganes, kertaustyylit, Laika & the Cosmonauts, laulajat, Melrose, musiikki, musiikkiesitykset, muusikot, Peer Günt, rock, rock and roll, rockabilly, rockyhtyeet, Teddy and the Tigers, Tommie Mansfield Group, Vanha Isäntä

Anna palautetta sivun sisällöstä