Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät / Päijät-Hämettä ja päijäthämäläisiä /

Valkoselkätikka - Päijät-Hämeen maakuntalintu

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Valkoselkätikka (Denrocopos leucotos) kesto: 1:03 (Audio)

Valkoselkätikka pesii iäkkäissä lehtipuumetsissä, joissa on runsaasti kuolleita puita ja lahopökkelöitä.

Pesimähavaintoja on tehty eniten Päijät-Hämeessä, missä on vielä valkoselkätikan suosimia vanhoja kaskikoivikkoja.

Valkoselkätikka on aina ollut Suomessa melko harvinainen lintu, mutta tehometsätalous on kaventanut entisestään sen suosimia biotooppeja. Tästä syystä valkoselkätikan suojeluun on kiinnitetty erityistä huomiota. Se on joissakin tapauksissa johtanut ristiriitoihin metsänomistajien ja luonnonsuojelijoiden kesken.

Teksti: Lasse Vihonen

AVAINSANAT: eläimet, linnut, maakuntalinnut, Päijät-Häme, valkoselkätikka

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Valkoselkätikka (Denrocopos leucotos)

Pieni valkoselkätikka on ehkä uhanalaisin lintulajimme. Arviot niiden lukumäärästä vaihtelevat 20-50 parin välillä.

Valkoselkätikkaa tavataan eniten Päijät-Hämeessä ja Saimaan alueella. Se viihtyy parhaiten rantakoivikoissa ja peltojen laitoja kiertävissä haavikoissa.

Valkoselkätikan reviiriin saattaa kuulua useitakin toisistaan erillisiä lehtimetsäsaarekkeita. Tutkimuksissa on todettu, että valkoselkätikka viihtyy erityisesti itähämäläisessä kaskikoivikossa, mistä syystä se sopii hyvin Päijät-Hämeen maakuntalinnuksi.

Valkoselkätikka tekee pesäkolonsa 4-10 metrin korkeudelle lahovikaiseen lehtipuuhun (lähinnä koivuun tai haapaan). Valkoselkätikka aloittavat munien hautomisen jo huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin muut linnut vasta aloittevat pesäntekoa.

Valkoselkätikan poikaset (3-4) kuoriutuvat tavallisesti toukokuun puolivälissä. Ne ovat lentokykyisiä yleensä jo 20-30 päivän kuluttua kuoriutumisesta. Pesimiskauden jälkeen valkoselkätikat viettävät hiljaiseloa syksyyn saakka. Talven aikana niitä voi nähdä asutuksen ympärillä.

Ravinnokseen valkoselkätikka käyttää lahopuissa eläviä hyönteisiä ja toukkkia.

Tehometsätalouden vuoksi valkoselkätikan suosimat reviirialueet - vanhat lehtometsät - ovat vähentyneet. Valkoselkätikan reviirialueiden suojelusta on syntynyt joissakin tapaukssa kiistoja metsänomistajien kanssa.

Päijät-Häme

Päijät-Häme on lähinnä Lahden talousalueen käsittävä maakunta. Se on myös nuorin maakunnistamme. Aikaisemmin maakunta luettiin osaksi Hämettä tai Etelä-Hämettä. Päijät-Hämeen pinta-ala on 5600 neliökilometriä ja asukasluku vajaat 200.000 henkilöä. Päijät-Hämeen suurin kaupunki ja taloudellinen keskus on Lahti (noin 93.000 asukasta).

Maakunnan eteläosalle antaa leimansa Salpausselän reunamuodostumat ja laajat savikkopellot. Vääksyssä toinen Salpausselkä erottaa Vesijärven ja Päijänteen toisistaan. Tunnetuimpia harjuja ovat Pulkkilan harju ja Kalkkisten harjulaaksot. Kallioperä vaihtelee Päijät-Hämeessä paikoitellen hyvinkin voimakkaasti. Etenkin Päijänteen ympärillä korkeuserot vaihtelevat voimakkaasti. Korkeimmat kohdat ovat Hollolan Tiirismaa (223 m) ja Sysmän Kammiovuori (221 m).

Päijät-Hämeen luontoa leimaavat mäntyvaltaiset kangasmetsät. Päijänteen etelärannoilla kasvaa myös lehtimetsiä, joissa viihtyy myös maakunnan nimikkolintu valkoselkätikka. Soita maakunnassa on vähän.

Ilmastollisesti Päijät-Häme kuuluu Etelä- ja Keski-Suomen vaihettumisvyöhykkeeseen. Kasvukauden pituus on 165-170 vuorokautta. Maakunnan eteläosa on melko tiheään asuttua maanviljelysseutua, joka tosin on kärsinyt viime vuosikymmeninä muttotappioita.