Maaritin perheessä odotetaan vauvaa. Maarit toivoo pikkuveljeä, joka kasvettuaan puolustaisi häntä.

Tulevaa isosiskoa kiinnostaa äidin mahassa oleva vauva, ja vanhemmat kertovat hänelle mm. kohdusta, äitiyslomasta ja Maaritin omasta vauva-ajasta.

Isä tuo kotiin äitiyspakkauksen, ja Maarit käy yhdessä isän kanssa hakemassa vintiltä Maaritin vanhat vauvanvaatteet ja tarvikkeet.

Vauvan syntymä on Maaritille pettymys, sillä hän ei pääse mukaan synnytyslaitokselle, eikä edes katsomaan äitiä sinne. Isä kertoo, ettei alle 12-vuotiaita päästetä osastolle, koska heissä voi olla tarttuvia tauteja. Ei auta, vaikka Maarit puolustautuu: "Ei mulla ole tarttuvia tauteja. Mä olen sairastanut kaikki rokotkin, paitsi isorokon."

Pettymystä lisää se, ettei Maarit saakaan toivomaansa pikkuveljeä vaan siskon. Vanhempien kaikki aika tuntuu olevan omistettu vauvalle, eikä Maarit saa nukuttua yöllä, kun tulokas itkee. Maaritin itsensä sen sijaan oletetaan olevan jo iso tyttö ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

Maarit on jo vähällä karata kotoa, mutta tarkkanäköinen vaari pelastaa tilanteen.

Lopulta Maarit näkee pikkusiskon hyvätkin puolet ja vakuuttuu siitä, että vauva pitää hänestä. Eikä hänellä sitä paitsi juuri ole vaihtoehtoa - kun tutut pojat kysyvät, milloin pikkusisko on tullut, Maarit vastaa nasevasti: "Tulipahan vaan - eikä lähde pois."

Teksti: Susanna Kokkola

AVAINSANAT: aikuistuminen, esikoiset, lastennäytelmät, mustasukkaisuus, muutokset, perhesuhteet, pettymykset, raskaus, sisarukset, sukupuolivalistus, synnytys, vauvaperheet, vauvat, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä