Moniarvoinen nais- ja mieskuva kannattaa
Minna Aslama Implementaatioasiantuntija, Yleisradio Oy
Pohjoiseurooppalaiset yleisradioyhtiöt kehittävät koulutuspakettia edistämään television monipuolista ihmiskuvaa
Hollannin, Norja, Ruotsin, Saksan ja Suomen yleisradioyhtiöt tuottavat yhteistyössä pilottiprojektina Screening Gender -koulutuspakettia, jonka tavoitteena on herättää keskustelua television nais- ja mieskuvasta julkisen palvelun laatukriteerinä. Projekti on kolmivuotinen (1997–2000) ja sen audiovisuaalinen “työkalupakki“ on kaikkien kiinnostuneiden saatavilla tämän vuoden kesäkuussa.
NOS, NRK, SVT, ZDF ja YLE aloittivat yhteistyön jo vuonna 1996: tavoitteena oli joustava, kunkin yhtiön resurssien mukainen kokemusten ja tiedon vaihto. Taustalla oli eurooppalaisen mediakentän muuttuva tilanne: kaupallistumisen ja kansainvälistymisen myötä julkisen palvelun yhtiöt halusivat nostaa esiin erikoisosaamistaan ja kiinnostustaan monipuoliseen ja -arvoiseen ohjelmatarjontaan. Vuonna 1997 päätettiin kuitenkin yhdistää voimat laajempaan hankkeeseen, johon haettiin tukea Euroopan Unionin DGV:n neljännestä tasa-arvo-ohjelmasta. EU myönsi rahoitusta ensin vuodeksi, sitten jatkoon: kesäkuussa 1997 syntyi Screening Gender -pilottiprojekti.
Brysselistä Helsinkiin
YLEllä on yhteistyöprojektin teemoista perinteitä. Vuonna 1994 käynnistyi hallintoneuvoston aloitteesta viisivuotinen Nais- ja mieskuvaprojekti, jonka tehtävänä oli tuottaa koulutusta ja tutkimustietoa ohjelmantekijöiden käyttöön. Tämä ohjelmistoasiantuntija Elina Sanan vetämän projektin tavoitteena oli tasa-arvoisempi ja tasa-arvoa tukeva ohjelmatuotanto sekä yleisöryhmien parempi palvelu. Nais- ja mieskuvaprojekti on mm. julkaissut tutkimusraportteja uutisista, lastenohjelmista ja television viihdeohjelmista.
Samaan aikaan yleisradioyhtiöt myös muualla Euroopassa alkoivat kiinnittää huomiota sekä henkilöstöpoliittiseen tasa-arvoon että stereotyyppejä murtaviin ohjelmasisältöihin. Esimerkiksi Hollannin NOS:ssa on vuodesta 1991 toiminut nk. Gender Portrayal -osasto, joka on alusta alkaen tehnyt tiivistä yhteistyötä muiden yhtiöiden, myös YLEn kanssa. Samoin EU kutsui vuosiksi 1986–96 kokoon henkilöstöpoliittisen työryhmän eri yle-yhtiöiden edustajista.
Vuonna 1995 saatiin työvoitto: liki 40 eri yleisradioyhtiöiden edustajaa allekirjoitti Lontoossa EU/EBU:n (European Broadcasting Union) julkilausuman naisten tasa-arvoisista mahdollisuuksista yleisradiotoiminnassa. Vaikka dokumentti painottuu työelämän tasa-arvoon, tuodaan siinä esille myös ohjelmapolitiikka ja erilaiset yleisöt sekä heidän tarpeensa. Tämä kaikki on osaltaan ollut synnyttämässä yhteistyön kipinää Screening Gender -projektipartnereiden välille.
Tasa-arvo on laatua
Suomessa YLEn johto ja projektiin osallistunut henkilöstö ovat alusta alkaen suhtautunut yhteistyöhön myönteisesti, kertovat projektin ensimmäisen vuoden koordinaattori Tuire Nuolivirta ja nykyinen vetäjä Johanna Jääsaari. Alussa projekti keskittyi taustatiedon kartoittamiseen eli nk. Who Speaks -selvitykseen osallistuvien yhtiöiden tv-ohjelmistoista, sitten seurasi koulutusmateriaalin tuottamis- ja testausvaihe – sekä kansainvälisissä koulutustilaisuuksissa, että jokaisen yhtiön sisällä. Nuolivirta toteutti YLEssä koulutuksen tv-uutistoimitukselle:
- Olemme arvioineet koulutuksessa sitä, millaisia valintoja ohjelman tuottajat ovat tehneet. Ketä on haastateltu, millaisessa asemassa haastatellut ovat olleet, ja millä perusteella heidät on valittu. Miten ja millaisia asioita painotettu, ja vaikkapa millaisia kuvakulmia käytetty. Olennaista on se, mikä mielikuva uutisesta välittyy katsojille. Kysymys ei ole siis ensisijaisesti naisnäkökulmasta, vaan monipuolisesta ja laadukkaasta journalismista.
Vuoden mittaisen vetovastuun jälkeen Nuolivirta siirtyi YLEn tiedottajaksi. Projektin nykyinen koordinaattori Jääsaari toteaa, että Screening Gender on monessa mielessä haasteellinen hanke:
- Screening Gender on YLElle paitsi moniarvoisen ohjelmatyön tuki, myös yleisempi oppimisprosessi. Haasteena on, kuinka koordinoida monivuotista, monen yhtiön ja maan keskistä yhteistyötä. Opimme projektin myötä myös, kuinka EU toimii rahoittajana. Uskon, että YLE voi hyödyntää näitä kokemuksia muissa hankkeissa myös tulevaisuudessa.
Projekti on herättänyt kiinnostusta niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Keväällä 1999 sitä esiteltiin mm. eurooppalaisten TV-yhtiöiden johtajille EBU:n Television Assemblyssä, sekä Broadcasting Education Association -konferenssissa Yhdysvalloissa; syksyllä olivat vuorossa EBU-yhtiöiden kouluttajat. Kyselyjä on tullut myös Itä-Euroopasta, jossa mielenkiinto median nais- ja mieskuvaan näyttää olevan suuri.
Screening Gender -koulutuspaketti sisältää:
- Video “Who‘s in the Picture“: Miltä media näyttää – ajankohtaisia esimerkkejä Euroopasta
- Video “The Wider Picture“: Kuinka nais- ja mieskuvan huomioiminen voi edistää ohjelmien laatua
- Video “This is My Picture“: ohjelmantekijöiden kokemuksia ja näkökulmia moniarvoiseen ihmiskuvaan
- Kirjallinen materiaali tukemaan kouluttajia ja innostamaan koulutettavia
- “Who Speaks on Television“: projektin vertaileva selvitys pohjoiseurooppalaisen television nais- ja mieskuvasta.
Koulutuspaketti valmistuu kesäkuussa 2000.
Kuka puhuu televisiossa
Screening Gender -projektin selvityksen tuloksia (1997–98)
- Pohjoiseurooppalaisen television esiintyjistä vain 32% on naisia
- Tv:n roolijako on selvä: 47% “tavallisista ihmisistä“ ja 37% “uhreista“ on naisia, mutta vain 28% poliitikoista ja 20% asiantuntijoista.
- Naisia esiintyy eniten ohjelmissa, jotka käsittelevät “perinteisiä naisten aiheita“: ihmissuhteita ja perhettä, sosiaalikysymyksiä ja terveyttä.
- Mitä nuorempi nainen, sitä todennäköisemmin hän näkyy ruudussa: alle parikymppisistä pohjoiseurooppalaisen television esiintyjistä puolet on naisia, kun taas yli 50-vuotiaista heitä on vain viidennes.