Myös passiivinen television katselu lisää lasten unihäiriöitä
31.5.2006 Helsingin yliopisto/YLE Terveys
Aikuisohjelmien, kuten poliisisarjojen, aikuisten elokuvien, aikuisten sarja-ohjelmien ja ajankohtaisohjelmien katsominen lisää huomattavasti 5-6 -vuotiaiden lasten unihäiriöitä, osoittaa vastikään julkaistu suomalaistutkimus. Unihäiriöiden määrää lisää selvästi myös tahaton television informaatiovirralle altistuminen.
Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin 5-6-vuotiaiden lasten televisionkatselutottumuksia ja niiden yhteyttä lasten unihäiriöihin. Tutkimusaineistona oli satunnaisotos helsinkiläisistä, tamperelaisista ja kuopiolaisista viisi-kuusivuotiaista lapsista ja heidän perheistään; kaikkiaan mukana oli 321 lasta.
Vanhemmat täyttivät lasten tv-katselua, unihäiriöitä, mielenterveysoireita ja perhetaustaa koskevat kyselylomakkeet.
Tutkimustulokset julkaistiin Journal of Sleep Research -tiedelehden
26.5.2006 ilmestyneessä numerossa.
Tutkimustulokset
1. Kaikissa tutkituissa perheissä on vähintään yksi televisio, ja 21
prosenttia lapsista oli televisio omassa tai sisarusten kanssa yhteisessä huoneessa.
2. TV oli auki perheissä keskimäärin 4,2 tuntia päivässä ja lapset
katselivat televisiota keskimäärin 1,4 tuntia päivässä. Sen lisäksi he olivat tahattomasti altistuneita television ohjelmavirralle keskimäärin 1,4 tuntia päivässä. N. 40 prosenttia lapsista katsoi videoita usein tai päivittäin. Paljon televisiota katsovissa perheissä lapset katsovat myös videoita keskimääräistä enemmän.
3. Aktiivinen television katselu oli yhteydessä lyhyempään yöuneen ja nukahtamisvaikeuksiin.
4. Tahaton ruudun informaatiovirralle altistuminen lisäsi
merkittävästi lasten unihäiriöiden määrää ja/tai vaikeusastetta.
Unihäiriöt ilmenivät vaikeutena nukahtaa, parasomnioina (mm. yölliset kauhukohtaukset) ja lyhentyneenä kokonaisuniaikana.
5. Aikuisohjelmien, kuten poliisisarjojen, aikuisten elokuvien,
aikuisten sarja-ohjelmien ja ajankohtaisohjelmien katsominen lisäsi
merkittävästi lasten unihäiriöiden riskiä.
6. Mitä useampia erityyppisiä aikuisten ohjelmia lapset seurasivat,
sitä enemmän heillä oli unihäiriöitä.
7. Jos lapset altistuivat tahattomasti televisiolle yli
2,1 tuntia päivässä tai saivat katsoa paljon aikuisten ohjelmia,
unihäiriöiden riski kolminkertaistui. Erityisen suuri unihäiriöiden vaara oli niillä lapsilla, jotka saivat katsoa aikuisten ohjelmia ja altistuivat myös tahattomasti television ohjelmavirralle. Lasten ohjelmien katsomisen määrä ei ollut yhteydessä unihäiriöihin.
8. TV:n katselu nukkumaanmenoaikaan lisäsi erilaisten unihäiriöiden,
kuten parasomnioiden (mm. yölliset kauhukohtaukset) riskiä ja
päiväväsymystä.
9. Mitä enemmän lapset katsoivat yksin televisiota, sitä
todennäköisempiä nukahtamisvaikeudet olivat.
10. Television katselu yksin ja nukkumaan menoaikaan olivat
yleisempiä, jos lapsella oli televisio omassa huoneessa (Roineen, Valkosen ja Lahikaisen mukaan, 2005).
"Passiivisen television katselun vaikutuksia ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu. Saamamme tulokset osoittavat, että myös tahaton altistuminen television kuva- ja äänivirralle kuormittavat lapsen mieltä ja häiritsevät unta", toteaa tutkija Juulia Paavonen Helsingin yliopistosta.
Riittämätön yöuni voi näkyä esimerkiksi päiväväsymyksenä, levottomuutena, keskittymisvaikeuksina, alakuloisuutena, päänsärkynä tai muina kipuina, ja univaje on yhteydessä myös huonompaan koulumenestykseen. "Kaikki unihäiriöt eivät kuitenkaan johdu televisionkatselusta tai ole yhteydessä televisionkatseluun. Niitä voi esiintyä myös muista syistä, kuten lapsen sairauden takia", Paavonen muistuttaa.
Riittävä, laadukas yöuni on lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta välttämätön perustarve, ja sen vuoksi tutkijat suosittelevat lasten päivittäisen televisionkatselun rajoittamista yhteen tuntiin. Aikuisten tulisi myös valvoa, mitä ohjelmia lapset katsovat, ja television turhaa aukipitämistä pitäisi välttää, kun lapset ovat kotona - eikä lasten pitäisi katsoa televisiota juuri ennen nukkumaan menoa.
Nyt julkaistu tutkimus on osa Tampereen yliopiston sosiologian ja
sosiaalipsykologian laitoksella meneillään olevaa Suomen Akatemian,
opetusministeriön ja Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön rahoittamaa
projektia "Media ja lasten hyvinvointi kulttuurisessa ja
yhteiskunnallisessa kontekstissa". Projektia johtaa professori Anja Riitta Lahikainen.
|
